Kulttuuri

Kirja-arvio: Kirjantäysi houkutusta

Sanna Pelliccioni ja Siri Kolu: Lue minut. Otava 2019.

“Kirja on ovi kaikkiin mahdollisiin maailmoihin”, kirjoittaa Siri Kolu hänen ja Sanna Pelliccionin yhteisteoksessa Lue minut. Tässä oikeastaan on teoksen ydinsanoma.

Pelliccionin ideoima Lue minut on eräänlainen lintukala – vaikeasti määriteltävissä – mutta sitä voi kutsua vaikkapa määreillä houkutuslintu ja täky. Sillä metsästetään lukemis- ja kirjoitusintoa, ajattelemisen halua, kiinnostusta tarttua tarinaan.

Kiinnostavat ja leikkisät kuvat houkuttavat viipyilemään. Jokainen aukeama on oma teemallinen kokonaisuutensa, jossa Pelliccionin kuvat ja Kolun tekstit tukevat toisiaan. Silti kuvat ja tekstit ovat samaan aikaan itsenäisiä ja vapaita.

 

Tarinat näyttäytyvät niin seikkailuina, ystävinä, sukelluksina ja lepopaikkoina. Ne tulvivat, vyöryvät ja vievät matkalle muihin maailmoihin. On tärkeä huomio, etteivät tarinat aina ole lupaus pelkästä kivasta ja kiltistä. Tarinat voivat olla vikureita ja viedä vaaroihin ja äärirajoille.

Teos on rakennettu houkuttamaan uusia kirjoittajia sanataiteen äärelle, mutta kokenutkin saa viritystä ja ideoita.

Kolu on laatinut joka aukeamalle myös kaksi sanataideharjoitusta, joista toinen on suunnattu varhaisnuorille ja toinen aikuisille. Jako on oikeastaan turha. Mikään ei estä tarttumasta harjoituksiin omien mielihalujen mukaan.

“Jos tarvitset vähän aikaa, sulje kirja. Jos haluat kadottaa kaiken ja paikan: avaa kirja.”

Tätä eivät kaikki enää muista tai tiedä, joten se on hyvä sanoa ääneen.