Kulttuuri

Kirja-arvio: Kotimainen visiitti romantiikan kehtoon

Niina Mero: Englantilainen romanssi, Gummerus 2019. 383 s.
Niina Mero tutkii ja kirjoittaa romanttista viihdettä. Kuva: Ville-Veikko Kaakinen

Mahtuvatko äly ja romanttinen hupsuttelu samaan kirjaan? Ilman muuta, vaikka romanttisen viihteen genrestä välillä annetaan yksiulotteinen kuva.

Romanttista viihdettä yliopistossa tutkinut hämeenlinnalainen Niina Mero tuo tämän totuuden tiettäväksi esikoisromaanissaan Englantilainen romanssi.

Teos tukeutuu kirjallisuudenlajin perinteisiin, mutta myös leikkii niillä ja säröttääkin niitä.

 

Romaanin alussa toimittajaksi opiskeleva, mutta enemmän kirjallisuustutkimukseen kallellaan oleva Nora saa kuulla sisarensa Helin olevan menossa naimisiin.

Eikä missä tahansa paikassa, vaan Englannissa, Noran tarujen saarella, missä hänen rakkaat Keatsinsa ja Shelleynsä ja muut synkät runoilijansa yhä kummittelevat. Nora ei halua matkustaa koko häihin, jottei hänen mielikuvansa kirjojen Englannista poksahda.

Mutta totta kai Heli järjestää sisarensa paikalle, vieläpä reippaasti etuajassa. Perillä odottaa sulhasen perheen goottilaishenkinen kartano salaisuuksineen. Sulhon veli on ollut kateissa vuosia, mutta ruumista ei ole koskaan löytynyt.

Arvoitukset alkavat kiehtoa Noraa. Eniten häntä kuitenkin kiehtoo lähikaupunki Oxford, kirjallisuusfriikin ja Morse-tv-sarjan suurkuluttajan taivas.

Hieman mieltä kiehtovat myös paikalliset uroot. Nora tutustuu niin salskeaan aatelismieheen kuin nuoreen kirjallisuudentutkijaankin.

 

Mero käyttää hyväkseen muun muassa Jane Austenilta tuttua tyyppigalleriaa, mutta myös varioi sitä tarpeidensa mukaan. Esimerkiksi päähenkilö Nora on tatuoidussa rock-henkisyydessään ja kirjallisessa sivistyksessään virkistävä versio toimeen tarttuvasta, mutta silti tapahtumien vietäväksi joutuvasta neidosta.

Tavallaan tämä neito toimii itse mysteerien katalysaattorina.

Tervetullutta on irtautuminen suomalaisista puitteista ja menestyksekäs halu ottaa haltuun kunnon romanttishenkinen lavastus. Mysteerit, surumieliset runonsäkeet ja päähenkilön rempseät ajatuskulut ja tempaukset sopivat hienosti yhteen.

Lopputulos on jännittävä, romanttinen ja hauska. Se myös etenee hyvällä tahdilla.

Ainoa miinus on ajoittainen jääminen nokkelan sanailun riemun ansaan. Monisanaiset kuvailut ja hauskat ajatukset alkavat välillä runsaudessaan syödä toisiaan.

Teos on hyvin tervetullut lisä suomalaiseen kirjallisuuteen.