Kulttuuri

Kirja-arvio: Mennyt ja nykyinen solmiutuvat

Sanna Isto: Sirpale. WSOY 2019. 315 s.

Minja jää ensi kertaa yksin kotiin Berliiniin, kun vanhemmat lähtevät vuotuiselle Suomen-matkalleen äidin lapsuusmaisemiin. Tarkoitus on viettää aikaa kavereiden kanssa, hoitaa koiraa ja nauttia kerrankin asunnon hiljaisuudesta.

Sattuman kautta Minja löytää särkyneen kahvikupin korvan ja humpsahtaa yhtäkkiä vuosikymmeniä taaksepäin. Asunto on sama, mutta suurempi, ja siellä asuu perhe, joka pitää jotakuta lukitun oven takana.

Ennen pitkää Minjalle selviää, että eletään vuotta 1939, ja juutalaisvainojen kauhut ovat juuri alkamassa. Huoneessa on vankina perheen tytär, joka on rakastunut ”väärään ihmiseen”.

 

Sanna Iston Sirpale-romaanin alkuasetelma on tuttu monista reaalifantastisista teoksista. Iston lähestymiskulma on kuitenkin kiinnostava, sillä aikasiirtymän kautta esiin nousee paljon erilaisia pohdinnanaiheita alkaen Berliinin ja koko länsimaiden lähihistorian pimeistä hetkistä.

Romaani nostaa esiin myös kahden kulttuurin lapset ja silkan yksin olemisen ihmeellisyyden. Minja alkaa nähdä myös nykyajan ympäristönsä aikaisempaa selvemmin, ihmisetkin.

Iston kerronta on nautinnollista, rauhallista ja oivaltavaa. Vain alkukehittelyt ovat turhankin perinpohjaiset. Jahkailu jatkuu vielä silloinkin, kun on jo ollut aikapäiviä sitten selvää, että tietysti Minja sukeltaa menneisyyteen.

Kirjailija onnistuu luontevasti pohtimaan niin rakkautta, ystävyyttä, vihaa kuin sukupolvien välisiä kuiluja. Ja sitä, miten yllättävät asiat linkittyvät.

Päivän lehti

29.1.2020