Kulttuuri

Nuortenkirja-arvio: Merestä nousee malamanteri

Thomas Taylor: Malamanteri. Suom. Jaana Kapari-Jatta. WSOY 2020. 298 s.

Salaperäisessä merenrantakaupungissa alkaa eräänä iltana kuohua. Hotellin löytötavaratoimistoa hoitava Herbert Sitrus joutuu piilottamaan tytön, jota jahtaa mies, jolla on käden tilalla puoshaka.

Tästä avautuu hieno fantasiaseikkailu, jossa kaikilla kylän asukeilla tuntuu olevan salaisuuksia. Kaikki liittyy taruolento malamanteriin. Vieraileeko sellainen kylässä parhaillaankin ja miksi? Herbert ja Orvokki-tyttö päätyvät keskelle tapahtumia.

Thomas Taylorin romaani Malamanteri lähes tuoksuu suolalta ja rantahiekalta. Se esittelee ihmeellisiä paikkoja, kuten hotelli Nautiluksen ja Aaveen kirja-apteekin, jossa mekaaninen apina arpoo jokaiselle sopivimman kirjan. Merihenkisen seikkailun miljöö on hieno ja sitä käytetään taitavasti.

 

Henkilöt ovat kiehtovia – paitsi päähenkilö. Herbert Sitrus on harvinaisen epäkiinnostava ja vielä pahempaa, ajoittain häiritsevän ärsyttävä. Hän on minäkertojana kirjan heikoin lenkki. 12-vuotias löytölapsi kuulostaa tekosyvälliseltä, konservatiiviselta ukkelilta, joka kuvittelee olevansa hauska.

Tämä on latistava piirre mukaansatempaavassa ja tunnelmallisessa seikkailussa, jonka Taylor on myös itse kuvittanut. Värikäs ja intensiivinen suomennos on Jaana Kapari-Jatan.

Erityisen hyvää teoksessa on hirviön käsitteen kiinnostava pohdiskelu. Outo ei automaattisesti ole yhtä kuin paha.

Teos haiskahtaa sarjan aloitukselta, sillä niin paljon lankoja jää auki sekä Orvokin että Herbertin menneisyydestä.

Päivän lehti

23.9.2020

Fingerpori

comic