Kulttuuri

Kirja-arvio: Pikkutarkkuus venyttää Ruth Waren neljättä suomennettua dekkaria

Ruth Ware: Rouva Westaway on kuollut

Suom. Antti Saarilahti. Otava 2019. 399 s.

Ruth Waresta on lyhyessä ajassa tullut uusi pehmeän dekkaritarinoinnin iso nimi. Otava on kahdessa vuodessa suomennuttanut yhteensä neljä kirjaa, jotka pelaavat pikemmin solmuisilla ihmissuhteilla ja salaisuuksilla kuin verellä ja väkivallalla.

Kuolema vierailee Warenkin tarinoissa, mutta usein tapahtumien käynnistäjänä tai jatkumona.

Waren tuorein teos, Antti Saarilahden suomentama Rouva Westaway on kuollut esittelee nuoren Harriet “Hal” Westawayn, joka sinnittelee pienellä palkalla tarot-ennustajana.

Hal on pahaksi onnekseen joutunut velkojien kynsiin, mutta eräänä päivänä hän kuulee saaneensa perinnön varakkaalta isoäidiltään. Se on vastaus haaveisiin, mutta ongelmana on, ettei hänellä ole varakasta isoäitiä.

Halin tilanne on niin epätoivoinen, että hän päättää tarttua tilaisuuteen ja huijata itselleen vähän rahaa.

 

Perillä Cornwallissa odottavat jättimäinen kartano ja edesmenneen rouva Westawayn aikuiset lapset ja ynseä taloudenhoitaja. Käy ilmi, että lapsenlapselle on jätetty suurempi perintö kuin Hal osasi toivoakaan.

Huijaussuunnitelma muuttuukin pelottavaksi.

Taloon liittyy myös outoja salaisuuksia. Rouva Westawayn tytär on kadonnut tai karannut, ja Halin huoneen ovessa on ulkopuolella säpit.

Halin tarinaa rytmittävät parikymmentä vuotta vanhat, ahdistuneet päiväkirjamerkinnät, joiden kirjoittaja on ollut Trepassen Housessa vastentahtoisesti.

 

Ware kirjoittaa pidäkkeettömän pikkutarkasti, joten hänen kirjansa tuppaavat venymään pituutta. Runsas kerronta on elävää, mutta yksityiskohtaisuus aiheuttaa myös tasapaksuutta.

Ware on varsin ovela juonenpunoja, mutta tuorein teos on pettymys. Päällimmäinen juonikuvio on niin läpikuultava ja ennalta-arvattava, että aika kuluu odotellessa, että tarinan varsinainen peli pääsee alkuun.

Teos alkaa varsinaisesti kerätä kierroksia vasta puolenvälin tietämissä. Kirja on Waren tähänastisista romaaneista pitkäveteisin.

 

Hienoissa puitteissa kuitenkin ollaan: vanhan kartanon hyytävä miljöö on upeasti hahmoteltu, ja henkilöt tuntuvat eläviltä.

Teos on sukua menneiden aikojen romanttisille jännitysromaaneille, joissa osaton nuori nainen päätyy yllättäen prameisiin puitteisiin salaisuuksien keskelle.

Hal tosin edustaa paatuneempaa nykyaikaista seikkailijanlaatua.