Kulttuuri

Kirja-arvio: Sara Stridsberg löytää kauneuden tunkeutumalla pimeään

Sara Stridsberg: Rakkauden antarktis. Suom. Outi Menna. Tammi 2019. 304 s.

Sara Stridsbergin tuorein romaani Rakkauden antarktis on järkyttävä kirja. Se kertoo siitä, mitä tapahtuu ihmiselle, joka ei osaa ottaa rakkautta vastaan. Stridsberg kirjoittaa onneksi niin inhimillisesti ja lempeästi, että hänen käsissään raskaisiinkin aiheisiin on turvallista heittäytyä.

Stridsberg antaa teoksessaan ääneen narkomaanille ja prostituoidulle. Kuten aiemmissa kiitellyissä romaaneissaan ottaa Stridsberg nytkin ihailtavan rohkeasti kantaa. Hän näyttää moralisoimatta ihmisen, jolle heroiini on rakkautta suurempaa. Lukijalle jää pohdittavaksi kysymykset elämän tarkoituksesta, vapaasta tahdosta ja ihmisarvosta.

Teoksen päähenkilö ja minäkertoja Inni on juuri murhattu raa’alla tavalla. Kuoleman hetki käydään teoksessa läpi Innin näkökulmasta yksityiskohtaisesti uudelleen ja uudelleen.

Väkivallan kuvauksen kautta Stridsberg näyttää murhaajan tyhjän mielenmaiseman ja iskee vastaan väkivalta- ja rikosviihteen ihannointia. Ennen kaikkea Stridsberg kirjoittaa väkivallan kohteeksi joutuvan kokemuksesta. Se ei ole helppoa luettavaa, eikä sen kuulukaan olla.

 

Kuollut Inni tarkkailee elämään jääneiden läheistensä epätoivoista ryntäilyä maailmassa, ja Stridsberg kuljettaa lukijaansa niin taitavasti, että Innin näkyihin haluaa uskoa.

Innin silmien ja ajatusten kautta Stridsberg kertoo rakastamisen vaikeuden ketjuista rakastavaisten, ystävysten, sisarusten ja vanhempien ja lasten välillä. Kaikkein viiltävimmin hän kertoo äidin rakkaudesta, siitä, mikä ei lopu edes kuolemaan.

Innin kokemusmaailmassa ihminen ei ole hyvä tai paha vaan osa systeemiä. Kuoleman jälkeen jokainen ”humahtaa yksin tyhjyyteen”. Heroiini oli Innin keino pitää yllä toivoa maailman mielettömyydessä. Heroiini oli Innille rakkautta, se ”valoisa paikka jossain, missä mikään ei voi uhata”.

 

Stridsberg kirjoittaa ääriesimerkin läpi auki monen ihmisen tuntemuksia. Tarina pakottaa miettimään, mitä pitäisi tehdä, ettei yksikään lapsi kasvaisi enää pelkäämään rakastetuksi tulemista.

Mitä tehdä, ettei yksikään äiti enää ajattelisi lapsen saavan paremman lapsuuden jossakin muualla kuin omassa kodissa? Miten muutamme maailmaa niin, että jokainen lapsi saa Innin toiveen mukaisesti sydämen, joka kestää sekä rakkautta että katastrofeja?

 

Outi Mennan upean käännöksen ansiosta saan kokea Stridsbergin rönsyilevän sanataiteen riipaisevan kosketuksen.

Luen ilokseni toistoa kuin kiertäisin kehää kohti ydintä. Jokaisella kierrolla, jokaisen toiston mukana Stridsberg tuo eteeni uusia ihmisiä ja tapahtumia, uutta ajateltavaa.

Päivän lehti

29.10.2020

Fingerpori

comic