Kulttuuri

Kirja-arvio: Spiritistinen istunto käy kohtalokkaaksi

Louise Penny: Kuukausista julmin. Suom. Susanna Paarma. Bazar 2020. 462 s.

Joskus jokin kirjasarja tyssää, ennen kuin lukeva kansa ehtii löytää sen. Näin taisi käydä Louise Pennyn dekkareille, kun WSOY kymmenisen vuotta sitten julkaisi kaksi niistä Sapo-sarjassa.

Nyt Bazar on aloittanut Three Pines -sarjan julkaisemisen alusta uudelleen. Tänä keväänä ilmestyi ennensuomentamaton kolmas osa Kuukausista julmin, jossa pääsiäisen spiritistisessä istunnossa yhdelle osallistujalle käy kalpaten.

Varsin pian Three Pinesin idylliseen pikkukylään saapuu – taas kerran – rikoskomisario Armand Gamache kirjavine joukkoineen.

 

Louise Penny kulkee koluttuja maastoja mutta onnistuu luomaan aivan omanlaistaan dekkarikerrontaa karismaattisesta poliisista, vinkeroista havainnoista ja runsasmurhaisesta pikkukylästä persoonallisine asukkaineen.

Pääroolissa on nimenomaan idyllinen kanadalaiskylä Three Pines, jonka sanotaan olevan niin syrjässä, että sinne löytää lähinnä vahingossa. Paikka muistuttaa hieman Agatha Christien luomaa St. Mary Meadia, joskin Pennyn vakiohenkilöt ovat vielä omintakeisempia.

Kylä kätkee monenlaista pahuutta ja myös monenlaista hyvyyttä. Päällimmäisenä kelluu syrjäisen paikan rauha, kuten vierailulle tullut Jeanne-meediokin havaitsee.

 

Kylän henkilöistä näkyvimpiä ovat taiteilijapariskunta Clara ja Peter, äkäinen runoilija Ruth ja paikallisen majatalon ja antikvariaatin pitäjät. Heidän edesottamuksissaan päästään kirja kirjalta syvemmälle.

Tällä kertaa perusjengi on mukana kahdessa mielijohteesta järjestetyssä spiritistisessä istunnossa, joista jälkimmäinen pidetään pahan tyyssijana pidetyssä Hadleyn kartanossa.

Three Pines -sarja etenee kronologisesti kahdella pitkällä juonikaarella. Ensimmäisessä seurataan kylän asukkaiden elämänvaiheita, toisessa Gamachen uraa koskevaa salaliittoa. Omintakeisia metodeja suosiva, oikeamielinen poliisi ei ole suosiossa kaikkien omiensa joukossa.

Jälkimmäiset kuhinat saavat tässä teoksessa aavistuksen liian paljon tilaa. Toisaalta vaikeudet piirtävät Gamachen hahmoa paremmin esiin.

 

Kiinnostavinta teossarjassa on Louise Pennyn purevanhauska kerrontatyyli. Joiltain osin se muistuttaa jopa Fred Vargasin ovelaa tapaa kirjoittaa.

Yhteisön törmäyksissä on paljon virtaa. Murhaajat ja vehkeilijät paljastetaan siinä sivussa. Valittu tyyli toimii.

Päivän lehti

6.7.2020