Kulttuuri

Kirja-arvio: Tähtelän isäntä fundeeraa romaanissa Manu

Raija Oranen: Manu. Otava 2019. 335 s.

Raija Oranen on tarttunut marsalkka Mannerheimin ja presidentti Paasikiven jälkeen presidentti Mauno Koiviston elämänvaiheisiin. Niistä kirjoitettu romaani Manu on muistelmoiva kertomus siitä, miten työläisperheen pojasta tuli valtionpää ja mitä presidenttikausista jäi mieleen.

Jo ikääntynyt, ajoin muistiaan epäilevä presidentti viettää aikaansa niin Tähtelässä, missä hän viihtyy parhaiten, kuin kaupunkiasunnossaan Helsingissä. Puita pilkotaan ja pinotaan, pidetään kahvitaukoja, saunotaan ja odotetaan tyttären perhettä vieraisille.

Tähtelään lähdetään, kun on vaikea työasia ajateltavaksi, ja Tähtelästä lähdetään, kun työ niin vaatii. Kaupungissa ajellaan raitiovaunulla ja houkutellaan rouva aika ajoin ravintolaan – juuri muuta ei Helsingin kodeista kerrota.

 

Samalla Tähtelän isäntä muistelee elämäänsä sekä yksityisenä henkilönä että tasavallan presidenttinä. Hän tuumailee Tellervon masennuksen ja omansa karustikin, kaunistelematta. Niin suunnaton onni ja ylpeys kuin raastava murhe isänä pääsevät esiin.

Virallisia tehtäviä esitellään kipakastikin. Kekkosen valtakauden viimeiset vuodet muutamien ”ikipoliitikkojen” käyttäytyminen ovat pysyneet hyvin muistissa.

Ulkomaisista suhteista eniten tilaa saa Neuvostoliiton viimeiset ajat ja etenkin silloinen presidentti Gorbatsov. 1990-luvun alun pankkikriisin jälkipuinniltakaan ei vältytä. Mukana on myös pohdiskelua julkisen roolin sisällä mahdollisuuksista yksityisyyteen.

 

Yksittäinen hetki, muistikuva tai itsekirjoitetusta kirjasta tarkistettu asia vie Manun muistelua eteenpäin. Kronologista järjestystä ei tarvita, sillä kukin asia tuumitaan kerralla valmiiksi. Lukija voi vaivatta, jos niin haluaa, ryhtyä aikajärjestyksen laadintaan.

Romaanin tunnelma on lämmin, rupattelevakin. Vaikka teos on Raija Orasen lähdetyön pohjalta syntynyt, se tuntuu siltä, kuin kuuntelisin presidentti Mauno Koiviston haastattelua, jossa hän analyyttisesti, ankarasti ja lempeästi kertoo työtehtävistään ja muusta elämästään.

Lukiessa voi nautiskella ikääntyneen parin yhteisestä, monivaiheisesta elämäntaipaleesta, kerrata Suomen historiaa tai katsastaa, miltä esitellyt työtehtävät vaikuttavat. Voipa Manun lailla ajatella, että elämässä yleensä kaikki menee hyvin.

Päivän lehti

5.4.2020