Kulttuuri

Kirja-arvio: Taiteilijaromaani Lappajärven oudosta ilmestyksestä

Antti Tuuri: Levoton mieli. Otava, 2019. 444 s.
Antti Tuuri Kuva: Jouni Harala 2012
Antti Tuuri Kuva: Jouni Harala

Sota-aiheet, dokumenttiromaanit – ja nyt taidemaalarin elämänkuva. Paljon on yhtäläisyyksiä Paavo Rintalan (1930–1999) ja Antti Tuurin (s. 1944) tuotannoissa.

Tuurin uusimman teoksen, Levottoman mielen, yhteys Rintalan Jumala on kauneus -taiteilijaromaaniin on selkeä. Levoton mieli kuvaa taidemaalari Arvid Bromsin (1910–1968) viimeisiä vuosia Lappajärvellä.

Rintalan teos ja sen taiteilijan esikuva Vilho Lampi (1898–1936) olivat Bromsille tuttuja, ainakin Tuurin romaanissa.

 

Rintalan teoksen myötä Lammen ympärille kasvoi myytti, Bromsin kohdalla sitä tuskin tapahtuu, vaikka hänen levoton hakemisensa ja sopeutumattomuutensa löytänevät vastakaikua myös näistä ajoista.

Broms oli, varsinkin Lappajärvellä, kummajainen, voimakaspiirteinen meikkaava mies, joka elätti itseään taiteella ja jätti usein laskunsa maksamatta. Ei hän toisaalta löytänyt paikkaansa maailmaltakaan.

Tuurin fiktiossa Bromsia kuvataan monella tapaa tyypillisenä, alkoholille persona ja mielenterveytensä kanssa kipuilleena taiteilijana.

Broms valehtelee paljon, tai ainakin sysää ongelmansa muiden niskoille. Hän on toisaalta myös äärimmäisen rehellinen hahmo, joka ei piilottele huonoja puoliaan, väkivaltaisuutta, vankilatuomioita ja ihmissuhdeongelmia.

Broms oli maksujen ja vastuun välttelijä, joka eli yksinomaan taiteelleen. Hän maalasi, kuten näki asiat sisällään.

 

Romaanissa Bromsin taide ei Helsingin kriitikkoja miellytä, mutta Pohjanmaalla taulut tekevät kauppansa – tosin tavalla joka muistuttaa enemmän kiehtovan ihmisen taloudellista tukemista kuin varsinaista kiinnostusta taiteeseen. Bromskin aistii ja hyväksyy sen, sillä se on edellytys hänen työskentelylleen.

Levoton mieli keskittyy Bromsin ja hänen viimeisen puolisonsa Helvi Inkerin vuosiin Lappajärvellä, suurimpien ja muistetuimpien teostensa jälkeiseen aikaan.

Ei se suuri taiteilijaromaani ole, eikä tarvitsekaan. Tuurin omaakin elämää sivunnut Broms on kiehtovan monipuolinen hahmo, josta Tuurille tyypillisen epäsuoran kerronnan myötä tulee syvempi kuin miltä hän ympäristölleen näytti.

 

Tuuri osoittaa, että Bromsissa oli muutakin kuin hänen aikalaisiaan kiinnostaneet naisjutut, rikokset ja sekoilu. Monet muistavat huvittavalta tuntuvan kertomuksen Annolan kinkerien maalaamisesta, joka ei juopottelun takia onnistunut.

Tuuri kuvaa tapauksen sarjana tilanteita, joissa maalauskykynsä kadottanut taiteilija pelkää menettäneen taitonsa lopullisesti, mutta ei uskalla ajatella sitä, sillä se jolla ei ole edellytyksiä elää haluamaansa elämää, kuolee.

Päivän lehti

30.11.2020

Fingerpori

comic