Kulttuuri

Kirja-arvio: Terhi Rannelan Kiivaat on lyhyt ja painava

Terhi Rannelan Kiivaat on hänen uusin romaaninsa. Kuva: Markku Tanni
Terhi Rannelan Kiivaat on hänen uusin romaaninsa. Kuva: Markku Tanni

Terhi Rannela: Kiivaat. Karisto 2019. 210 s.

Terhi Rannelan uusin romaani Kiivaat pohjautuu todellisiin tapahtumiin kertoessaan nuorista sodanvastustajista Tampereella jatkosodan aikaan. Samalla se kertoo toisistaan huolta pitävistä perheenjäsenistä, aatteen palosta ja itsenäisen Suomen alkuvuosikymmenten arjesta.

Salme, yksi ”omatoimisisseistä”, alkaa kirjoittaa kirjeitä nuoruudenrakastettunsa vaimolle kertoakseen omasta merkittävästä suhteestaan. Matkan varrella, muistojen ja nykyhetken vuorotellessa, kirjoittamisen tehtävä alkaa muuttua jäsentelyksi, arvioinniksi ja poistamiseksi, armonkin antamiseksi.

16-vuotias Salme, hänen ystävänsä Kerttu ja joukko poikia ryhtyvät jatkosodan syttyessä kommunistisena joukkona vastustamaan Suomen sotimista Saksan rinnalla. He jakavat lentolehtisiä, opiskelevat tekniikkaa, harjoittelevat ampumista, varastavat tarvikkeita, tarkkailevat ja tuhoavat.

Kuva: -
Terhi Rannelan teos Kiivaat pohjautuu todellisiin tapahtumiin. Se kertoo nuorista sodanvastustajista Tampereella jatkosodan aikaan.

Menneisyyden ja nykyhetken vuorottelua

Yksin he eivät kuitenkaan ole. Erilaisten kytkösten kautta mukana on muitakin, kuten Salmen neuvokas isoäiti, sisällissodan leski, ja toisaalta myös valtiollinen poliisi, joka on ryhmän toiminnasta hyvin tietoinen.

Aikanaan kukin nuori kohtaa sen, mitä tuli tehneeksi.

Romaanissa vaihtelee kaksi aikaa, Salmen muistot ja muistelmat jatkosodan ajalta, sekä kirjoitushetki, 1950-luvun puoliväli. Vaikka Salme pohtii enemmän menneisyyttään, ei nykyhetkikään päästä häntä helpolla ja sekin vaatii selvitystyötä.

Vaikka Rannelan romaani on lyhyt, se on painava. Ruokakorttijonot, vankileiri Ratinassa ja sisällissodan tapahtumien osa perheen historiassa sekä naisten elämä hämeenlinnalaisessa vankilassa muistuttivat siitä, mistä ja miten itsenäistä Suomea on rakennettu.

Naiset pääosassa, miehet taka-alalla

Miehet jäävät taka-alalle, mutta heitä on riittävästi esillä jo aiemmassa sotakirjallisuudessa. Kasvavan tytön kiihko ja arkuus, kamppailu ja heittäytyminen siihen, minkä uskoo olevan oikeata ja hyväksi, on tällä hetkellä pelottavankin totta ja maailmanlaajuista.

Lukiessa voi myös miettiä sitä, ovatko Kiivaan perheen naiset uhreja vai taistelijoita, sattumalta paikalle osuneita vai aktiivisia, riskinottokykyisiä naisia. Kohtunsa hedelmät kun voi taistelussa oikean puolesta jättää toisten hoivaan.

Herkkä ja väkevä romaani, joka antaa lukijalleen paljon ajateltavaa.