Kulttuuri

Kirja-arvio: Torvaldsin esikoisromaani on röyhkeä, kunnianhimoinen ja hauska

Leo Torvalds: Olin tosiaan onnellinen. Teos 2019. 335 s.

Leo Torvaldsin runsaasta esikoisromaanista löytyvät ainekset huikeaan teatteriesitykseenkin. Siinä on tunteellista ja älyllistä provokaatiota, sukupolvituntua, psykoanalyysimäisyyttä, realismin yli heittämällä meneviä tilanteita ja hauskuutta, joka liittyy oman ja maailman tilan toteamiseen.

Samalla on varoitettava: teos sisältää paljon provosointia, esimerkiksi naisten ja eläinten tilanteet voivat järkyttää herkkää lukijaa.

Tämä esikoisromaani toimii paljolti tahallisesti kuin sen minäkertoja Leo suorittaisi jotakin provosointitehtäväpolkua. Teos alkaa kehityskertomuksena. Se on naamioitu autofiktioksi, teoksen päähenkilölle on annettu kirjailijan nimi.

 

Opiskelijamaisen Leon mieli alkaa vyöryä, kun tulee impulssi miettiä lisääntymisen asioita. Hän on menettänyt ihastuksensa Anken, joka on päätynyt aborttiin eikä synnyttämään yhteistä lasta. Nyt satunnainen Alma tulee raskaaksi, ja päähenkilö on loputtomassa teatterillisen oloisen teeskentelyn tilassa joka suuntaan.

Päähenkilö on luvannut kirjoittaa kuningasnäytelmän Kustaa Vaasasta teatteriryhmän tutulle johtajalle. Kirjoittaminen ei vain suju, päähenkilö vaihtaa maata ja alkaa huoltajaksi apinalle, jonka voi buutata tilaisuuden tullen.

Olin tosiaan onnellinen -romaani tuntuu päivittävän taiteilija-angstin visuaalisten taiteiden kyllästämään maailmaan. Ihminen, eläin, teknologia, lisääntyminen – uusi teknologia muutetaan tässä romaanissa vanhoihin lajeihin ja asenteisiin.

 

Pidän kovasti siitä, että lukijalle halutaan antaa ainekset ymmärtää kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta syntyvää ihmiskäsitystä. Jokainen luo omansa kaikenlaisista aineksista, kuten näytelmäkirjailija. Metafiktiivisen teoksen kritiikki on kirjoitettu tarinassa juonessa Anken isän suuhun.

Mikään ei oikeastaan ole kovin vakavaa teoksen maailmassa, paitsi teoksen loppu, joka antaa hienosti merkityksen kaikelle sekoilulle.

Esikoiskirjailija on televisioalalta, kuten hollantilainen Herman Koch, jonka romaanien huumori on mustempaa. Teatteriohjaajista vaikka Lauri Maijala voisi ohjata Torvaldsin teoksen teatterille. Ihmettelisin, ellei tästä tulisi teatteria.