Kulttuuri

Kirja-arvio: Townsend pohtii pelkojen mahtia

Jessica Townsend: Meinioseppä – Morriganin kutsumus. Suom. Jaana Kapari-Jatta. Riimien suomennos: Oona Kapari. Otava 2019. 397 s.

Morrigan Korppi aloittaa opinnot Meineikkaan Seuran opinahjossa Jessica Townsendin Nevermoor-sarjan toisessa osassa Meinioseppä – Morriganin kutsumus.

On käynyt ilmi, että Morrigan on pelätty meinioseppä, ihminen, joka kykenee käsittelemään meiniota, eräänlaista magiikan ydinainetta. Oma oppilasyksikkökin suhtautuu häneen epäluuloisesti, Meineikkaan Seuran johdosta puhumattakaan. Niinpä Morriganin opiskelua rajoitetaan.

Samaan aikaan ihmisiä ja taikaolentoja katoaa kiihtyvällä tahdilla, eikä Morriganin suojelija Jupiter Pohjoinen ehdi katoamisia setviessään huomata Morriganin kouluahdinkoa. Paha meinioseppä Ezra Viima väijyy edelleen tilaisuutta päästä kouluttamaan tyttöä.

 

Sarjan voimakas toinen osa pohtii ennakkoluulojen ja pelkojen mahtia. Jos ne saavat määrätä, ratkaisut voivat johtaa juuri pelkojen toteutumiseen. Samanlaista hallaa tekee historian vääristeleminen.

Townsendin kerronnassa limittyvät mielikuvituksellisuus, notkeus ja synkät sävyt. Pohjimmiltaan Nevermoor on perinteistä hyvän ja pahan välistä kamppailua. Taika antaa asetelmaan hyvät pohjat.

Sarjaa on verrattu Harry Potteriin, ja etenkin teoksen kieli tuo esikuvan mieleen. Suomennoksessa vaikutelmaa syventää yhteinen suomentaja, Jaana Kapari-Jatta. Hän tuottaa jälleen notkeaa ja hauskaa suomea.

Päivän lehti

25.10.2020

Fingerpori

comic