Kulttuuri

Kirja-arvio: Trumpin kanssa neljä vuotta hulluja päiviä

Philip Rucker ja Carol Leonnig: Minä yksin. Donald Trump ja Valkoisen talon hullut päivät. Suom. Ilkka Rekiaro, Jyri Raivio. Otava 2020. 525 s.

Jos haluaa tietää, miten maailman voimakkainta valtiota nykyisin johdetaan, kannattaa lukea The Washington Postin toimittajien kirjoittama kirja Minä yksin.

Toimittajien ei tarvitse kirjassa kertoa omia mielipiteitään Yhdysvaltain sisä- tai ulkopolitiikasta. Heidän ei tarvitse kirjoittaa, miten asioita pitäisi hoitaa. Kirjan tyylilajina on kertoa yksityiskohtaisesti, mitä presidentti Donald Trump pähkäilee ja miten hän tekee päätöksiä.

Toimittajat ovat satojen haastattelujen ja The Washington Postin toimituksen perustietojen avulla kyenneet täysin avaamaan Valkoisen talon keskustelut, asiakirjat, yhteydenotot ja mielipiteet. Hienoa työtä!

 

Lukija saa tehdä omat johtopäätöksensä. Ilman voimakasta mielet sumentavaa arvolatausta terve ihminen ei voi muuta kuin haukkoa henkeään ja hämmästellä.

Kirjan alkuperäinen englanninkielinen nimi on A Very Stable Genius eli Hyvin vakaa nero. Kirjoittajat kertovat, että Trump on luonnehtinut itseään näin. Parodioiva nimi on käännetty suomeksi suoraan narsismiin viittaavaksi.

Ei linjaa, ei suunnitelmia, ei näkemyksiä, ei pitkäjännitteisyyttä, ei kunnioitusta eikä johdonmukaisuutta. Presidentti Trumpin ajatuksena on tehdä henkilökohtaisesti diilejä, kuten kiinteistömarkkinoilla tai tv-ohjelmassaan. Maailman asiat ovat vain henkilökohtaisia kysymyksiä. Yli kaiken muun on avustajien ja hallinnon uskollisuus häntä kohtaan.

Perheenjäsenet ovat tietenkin kaikkein uskollisimpia. Siksi Trump istutti Valkoiseen taloon tyttärensä Ivanka Trumpin ja hänen miehensä Jared Kushnerin, joilla ei ole kykyjä eikä luotettavuutta.

 

Yhdysvalloissa ei ole usein oleellista, millainen on presidentti. Tärkeintä on, millaisia ihmisiä presidentti on nimittänyt johtamaan maan politiikkaa. Trumpin hallintoon astui arvostettuja henkilöitä, jotka uskoivat ja osin kykenivätkin hoitamaan johdonmukaisesti asioita. Heistä tärkeimmät on erotettu.

Monet juristit ja muut vastuulliset virkamiehet edelleen toppuuttelevat Trumpin mielivaltaisia päätöksiä. Trump tietenkin suuttuu moisesta. Kun virkamiehet kertovat, että ratkaisu olisi vastoin lakia, Trump ihmettelee: Mitä sitten?

– Meidät tuomittaisiin rikoksesta.

– Minähän armahtaisin teidät.

Hämeenlinnalaisittain Trumpin toimintamalli synnyttää déjà-vu-ilmiön eli ”olen kokenut tuon jossakin ennenkin”. Kuntaliiton juristit kirjoittivat lausuntoonsa Seminaarin koulun tilojen vuokraamisesta: ”Esteellisyyden aiheuttama virheellisyys on joka tapauksessa korjaantunut päätöksen lainvoimaisuuden myötä”.

Menot