Kulttuuri

Kirja-arvio: Tyttären varjo on erilainen teos Elena Ferrantelta

Elena Ferrante: Tyttären varjo. Suom. Helinä Kangas. WSOY 2020. 175 s.
Kuva: Muu

Neliosaisen Napoli-sarjansa myötä maailmanmaineeseen noussut kirjailija Elena Ferrante on julkaissut taas uuden romaanin Tyttären varjo, jossa on mielestäni paljon yhteistä kirjailijan aiemman tuotannon kanssa.

Mikäli lukija odottaa saavansa kesälukemista italialaisesta, turkoosin meren rannalla sijaitsevasta kylästä, hän kokee yllätyksen. Romaani kertoo yhden naisen elämästä ja ratkaisuista, joiden hintaa hän pohtii.

Tällä kertaa päähenkilönä on yliopistonopettaja Leda, joka pakkaa autonsa täyteen ja ajaa rannikolle viettämään lomaa sekä valmistelemaan seuraavaa lukuvuotta.

Pieni vuokra-asunto sijaitsee juuri sellaisessa paikassa, joka on Italiaan helppo kuvitella. Markkinat, lähellä olevat kahvilat ja ravintolat, pulisevat ihmiset, uimaranta täynnä etenkin viikonloppuisin rentoutuvista perhekunnista luovat lomapaikan.

 

Leda ei tutki ympäröiviä maisemia eikä nähtävyyksiä. Hän ei myöskään tutustu kovinkaan moneen ihmiseen, vaikka osaa heistä hän näkee päivittäin. Päivät kuluvat pääosin rannalla lukien ja seuraavan lukuvuoden luentoja valmistellen.

Rannalla on pikku tyttö, jota kaunis äiti valvoo tunnollisesti. Rannalla on myös naisen käly sekä viikonloppuisin perheen miesväkeä, jolle on oma asema niin perheessä kuin kylässäkin hyvin selvä.

Tämän kaksikon myötä Leda käy läpi omien tyttäriensä lapsuutta ja äitiytensä alkuvuosia. Tai paremminkin sanottuna hän muistelee omia tunteitaan, joita pienet lapset, kotityöt ja paineet työssä aiheuttivat.

Lukijalle saattaa tulla sellainenkin olo, että Leda selittää ainakin itselleen ja omatunnolleen omia ratkaisujaan parhain päin.

Elena Ferrante: Tyttären varjo. WSOY 2020. 175 sivua

Vaikka Ledan elämästä kerrotaan muutaman lomapäivän ajan, saa lukija tietää koko aiemman elämän. Temperamenttinen nainen kertoo itse tarinaansa, mikä on Ferranten romaaneille tyypillistä.

Näkokulma tapahtumiin on yhden ihmisen kokoinen. Jo aikuiset tyttäret vilahtavat muistoissa ja kertoisivat aivan erilaisen version lapsuudestaan ja siitä, miltä äidin ratkaisut ovat tuntuneet.

Intohimoa, elämänmakua ja ikuiselta vaikuttavaa ”täydellisen äidin oikean toimintatavan” tavoittelua ei romaanista puutu.

Aikanaan Napoli-sarjaan hurmaantuneena ja sen jälkeen kaikki Ferranten romaanit lukeneena tämä uusin vaikutti erilaiselta. Romaanilta, jota en suosittelisi aloittelevalle Ferrante-ystävälle.

Sen sijaan niille, joita äitiyden analysointi kiinnostaa, tämä on erityisen oivallista, taiten kirjoitettua luettavaa.

Päivän lehti

27.9.2020

Fingerpori

comic