Kulttuuri

Kirja-arvio: Venäläiskirjailija kuvaa unohdettua naisten ja lasten historiaa rohkeasti ja lämmöllä

Ljudmila Ulitskaja: Köyhiä sukulaisia. Suom. Arja Pikkupeura. Siltala 2020. 186 s.
Ljudmila Ulitskaja Kuva: Andras Kovacs
Ljudmila Ulitskaja Kuva: Andras Kovacs

Ljudmila Ulitskaja (s. 1943) on yksi Venäjän arvostetuimmista nykykirjailijoista. Viime vuosina hän on löytänyt lukijansa myös Suomessa Arja Pikkupeuran loistavina käännöksinä.

Novellikokoelma Köyhiä sukulaisia on Ulitskajan debyyttiteos. Se ilmestyi aluksi Ranskassa vuonna 1993, Venäjällä vasta sen jälkeen.

Sodanjälkeiseen neuvostoaikaan sijoittuvat tarinat kuvaavat vaatimattomasti asuvia perheitä. Usean novellin alkukuvana on ääntä ja elämää tulviva moskovalainen pihapiiri, jossa vesipostien, puuliitereiden ja parakkien keskellä vuokratalon keittiöissä teetä keitetään myös naapurille.

”Edes tavallista yksityiselämää ei ollut olemassa, sillä jokainen paikkatilkku yhteisillä pihanaruilla riippuvissa alushousuissa oli jokaiselle tuttu.”

Nuorehko Zinaida jää äitinsä kuoleman jälkeen oman invalidieläkkeensä varaan ja hakeutuu kirkolle oppiakseen kerjäämään. Kerjäläisjoukossa hän kohtaa puolustajansa, ramman Punapää-Katjan, joka näkee itsensä parempiosaisten omatunnon herättäjänä.

Eräs novelli kuvaa professoriperheen Ljalja-rouvaa, jonka taipumus uskottomuuteen valtautuu naisen sisimpää ja askeleita hallitsevaksi himoksi. Kohteena on yläkertaan muuttaneen sirkusperheen komea nuorukainen, joka ajautuu Ljaljan keittiöön hänen oman poikansa koulutoverina.

Itsellinen Genele-täti on mestari tinkimään torilla ja kauppahalleissa. Erään tarinan ilkikurisesti inhimillistetyt toimijat Giulietta ja Gulja ovat koiria – sileäkarvainen mäyräkoira ja vinttikoiradaami.

Buharan tyttärellä on Downin syndrooma. Kun Buhara sairastuu vakavasti, hän kantaa huolta kuinka Mila-tytär pärjäisi. Ja löytää ratkaisun.

Arvio jatkuu kuvan jälkeen.

 

Kuva: Muu

 

Köyhien sukulaisten suomenkieliseen laitokseen on liitetty alun perin itsenäisenä vuonna 1995 ilmestynyt pienoisromaani Sonetška.

Siinä seurataan himolukija-Sonjan elämäntarinaa. Työssään kirjastonhoitajana Sonja tapaa Stalinin vankileireiltä selvinneen kuvataiteilijan, mystisen Robert-kulkurin ja rakastuu.

Ulitskaja tarkastelee unohdettua naisten ja lasten historiaa lempeällä otteella ja hilpeyttä unohtamatta. Henkilöhahmoissa suurta on se, että he elivät.

Teos yllättää kulttuuristen tapojen realistisenrosoisena kuvauksena, jota vasten omaperäisten henkilöiden elämänvietti ja taianomainen mielikuvitus asettuvat.

Päivän lehti

29.9.2020

Fingerpori

comic