fbpx
Kulttuuri

Kirja-arvio: Holly Bournen viihderomaani onnistuu puhumaan raiskauksen vammauttavasta vaikutuksesta

Holly Bourne: Teeskentelyä. Suom. Kristiina Vaara. Gummerus 2021. 495 s.

Holly Bourne yhdistää taitavasti viihderomaanin juonikaavan ja erittäin vakavia aiheita. Nuorten aikuisten romaaneissa aloitettu reipas tyyli toimii “aikuistenkirjoissakin”, vaikka jälkimmäiset toisintavat yllättävän konservatiivisesti keskiluokkaisia ihanteita ja perinteisiä parisuhdekäsityksiä.

Käsiteltävät aiheet kuitenkin raikastavat kerrontaa, sillä Bourne käy sumeilematta käsiksi asioihin, jotka ovat yhä lähes tabuja.

Tuore aikuistenromaani Teeskentelyä käsittelee raiskauksen jättämiä henkisiä arpia. Päähenkilö April on joutunut aiemman seurustelukumppaninsa raiskaamaksi ja kantaa teon vaikutuksia mukanaan.

Uusissa suhteissaan hän kokee, ettei raiskausta ja sen aiheuttamia pelkotiloja kannata mainita, koska miehet eivät halua käsitellä tätä tietoa.

Arvio jatkuu kuvan jälkeen.

 

April haluaisi olla kaikissa tilanteissa cool, joustava ja huumorintajuinen. Toisin sanoen silkka mielikuvitusnainen. Ja niin hänen fantasioistaan singahtaa Gretel, jonka nimissä hän kirjautuu deittisovellukseen.

Gretelinä hän tapaa mukavan Joshuan. Onko mukavuus Gretelin ansio vai onko Joshua oikeasti lämmin ja ymmärtävä? Valhe on kuitenkin jo kerrottu, ja April jää hahmonsa vangiksi.

Romaani on sekoitus notkeaa viihdejuonta ja vihaista kuvausta tämän maailman “normaalista” eli seksuaalisen väkivallan yleisyydestä ja naisiin kohdistuvista epärealistisista odotuksista. Vakava aihe ei huku rakkausjuonen alle, vaan kulkee mukana romaanin kaikissa kerroksissa.

April on töissä hyväntekeväisyysjärjestössä, joka muun muassa vastaa ihmisten kysymyksiin hyväksikäytöstä. Moni raiskauksen tunnusmerkit täyttävä teko jää harmaalle alueelle, koska tekoa ei mielletä “tarpeeksi vakavaksi”.

Tätä vähättelyä Bourne hienosti purkaa. Hän kirjoittaa niin väkevästi, että teos on eräänlainen pamfletin ja viihderomaanin välimuoto. Kirja vastaa muun muassa siihen, millä tavoin “ei kaikki miehet” -kommentit vähentävät naisten kokemusten painoarvoa.

Bourne esittelee myös keinoja väkivallasta toipumiseen.

Bournen sivumäärät vain kasvavat. Teeskentelyä-romaanista alun kuvaus ei-niin-tärkeästä deittikokemuksesta nappaa lähes sata sivua.

Tiivistäminen olisi voinut tehdä myös Gretel-persoonasta napakamman vastapainon Aprilille itselleen.

Teeskentelyä ei ole Bournen parhaita kirjoja, mutta tärkeä kirja se kyllä on. Suomentaja Kristiina Vaara on tehnyt hienoa työtä.

Menot