Kompromisseja ja uusia näkökulmia – Galleria Kone esittelee heinäkuussa työryhmä Hynnisen ja Saarisen teoksia

Galleria Koneen kesänäyttelyiden teemoissa toistuu tilallisuus. Kesäkuussa galleria esitteli Simo Ripatin Öisen, joka oli tehty Koneen tilaan.

Heinäkuussa galleriassa on esillä lappeenrantalaisten Sirpa Hynnisen ja Vesa-Ville Saarisen kaksi teosta, Kaiku (2018) ja Roskakalat (2018). Näitä teoksia tosin ei ole tehty nimenomaan Koneen galleriatilaan, vaan ne ovat molemmat olleet esillä viime vuonna Lappeenrannan taidemuseossa.

– Tämä tila sopii teoskokonaisuudelle hyvin. Täällä ei ole ikkunoita, ja tila on pimennettävissä. Myös korkeus ja tilan muut ominaisuudet ovat sopivat teoksille, Sirpa Hynninen kertoo.

Ääni liian vahva elementti

Hynninen ja Saarinen kertovat yleensä tekevänsä hupaisia, humoristisia teoksia. Kaiku ja Roskakalat eroavat kaanonista vakavuudellaan.

– Itse asiassa emme ajatelleet teoksia vakavina, mutta ihmiset ovat sanoneet niitä vakaviksi, Saarinen kertoo.

Etenkin tunteita on herättänyt Kaiku-installaatio, joka kuvaa ihmiskasvoja vedessä. Siinä on nähty mielleyhtymiä niin kuolemaan, ikuisuuteen kuin elämän kiertokulkuun.

– Eräs tuttavani sanoi jopa, että hänen oli ollut pakko lähteä tilasta, jossa teos oli esillä, koska se oli tuntunut niin pelottavalta, Hynninen sanoo.

Kaikussa on käytetty pelkkää seinälle heijastettua videota ilman ääntä. Äänettömyys on taiteilijoilta tietoinen valinta, jota he ovat käyttäneet myös muissa teoksissaan.

– Yhden ainoan kerran olemme käyttäneet teoksessa myös ääntä, Saarinen sanoo.

– Ääni ottaa tilaa ja ohjaa teoksen tulkintaa niin vahvasti. Teoksen lisäksi se voi vaikuttaa myös muiden samassa tilassa olevien teosten tulkintaan, Hynninen lisää.

Yhteistyö kuin mikä tahansa keskustelu

Lappeenrannassa asuvat kuvataiteilijat ovat työskennelleet yhdessä jo yli 15 vuoden ajan. He myös asuvat yhdessä.

– Meillä on työhuone kotona. Se on käytännöllistä ja näppärää, Hynninen kertoo.

Heidän kolmekerroksisen kotinsa ylin ja alin kerros on pyhitetty taiteelle. Keskimmäisessä asutaan.

Saarinen vertaa yhdessä työskentelemistä mihin tahansa keskusteluun, jossa kumpikin argumentoi omasta näkökulmastaan.

– Ei se sen kummempaa ole. Samanlaiselle yhteistyölle voi ajatella perustuvan vaikka näytelmien tai jääkiekkojoukkueen.

– Ja tietenkin me teemme tätä yhteistyötä vapaaehtoisesti. Ei se muuten onnistuisi, Hynninen lisää.

Hitaampaa, nopeampaa ja joustaen

Joissain asioissa yhteistyö nopeuttaa teosprosessia. Toinen voi tuoda kokonaisuuteen näkökulmia, joita toinen ei tule edes ajatelleeksi.

Sitten on asioita, joita yhteistyö hidastaa.

– Kaikki pitää tehdä kahteen kertaan, Saarinen nauraa.

– Mutta ehdottomasti työmme ovat parantuneet aloitettuamme yhteistyön, Hynninen sanoo.

Molemmat heistä kuitenkin myöntävät, että jonkinlaista joustavuutta yhteistyö vaatii. Työskentelyssä pitää osata tehdä kompromisseja. Usein toinen joutuu luopumaan omasta, hienosta ajatuksestaan, jos toisen vasta-argumentti osoittautuu tarpeeksi päteväksi.

– Mutta yhteistyöhön kuuluu se, että osaa hyväksyä tämän, Hynninen sanoo.

– Olemme tehneet myös julkisia teoksia, joiden yhteydessä yhteistyötä pitää tehdä vielä enemmän. Tuolloin keskustelussa ovat mukana myös teoksen sijoituspaikan arkkitehdit, rakennusinsinöörit ja muut, Saarinen huomauttaa. _HÄSA

Sirpa Hynninen ja Vesa-Ville Saarinen, 6.–30.7.2019, Galleria Kone, Verkatehdas, Hämeenlinna.