Kulttuuri

Konserttiarvio: Beethovenin sinfonia loi uskoa tulevaisuuteen Hämeenlinnan torilla

Tawastia Sinfonia. Ludvig van Beethovenin 9. sinfonia. Joht. Heikki Seppänen. Solistit Juha Kotilainen, Jussi Myllys, Jeni Packalen ja Marjukka Tepponen. Hämeenlinnan torilla 28.8.
Beethoven soi Taiteiden yössä Hämeenlinnassa. Kuva: Susanna Lähdekorpi
Beethoven soi Taiteiden yössä Hämeenlinnassa. Kuva: Susanna Lähdekorpi

Mikä voisi olla myyttisempi sävelteos kuin Beethovenin 9. sinfonia? Jo syntyaikanaan teoksen poikkeuksellisuus huomattiin, mutta sen myöhempi elämä on toden teolla muuttanut musiikin historiaa.

Wagner näki sen osoittamassa kohti uudenlaista tekstin ja musiikin liittoa. Myöhemmin teos on saanut valtavan lastin symbolista merkitystä. Sinfonian päätösosassa pääosan lunastava Schillerin teksti kaikuu Ranskan vallankumouksen ideaaleja, nykyään ehkä ajankohtaisempia kuin koskaan.

Monet muistavat Bernsteinin johtaman spektaakkelin Berliinin muurilla vuonna 1989.

 

Aasinsilta liittyy siihen, että omissa korvissani tämä nimenomainen teos on aina ollut enemmän kuin musiikkia. Ja jotain tavallisuudesta poikkeavaa oli perjantaina Hämeenlinnan torilla ilmassa.

Ihmiset kuuntelivat hiiskahtamatta, joku kostein silmin, joku taas silmät kiinni. Mutta kuunteli jotain, mikä on luisunut pois ulottuviltamme vaikeina aikoina: elävää musiikkia. Torikokemus muistutti siitä, että vielä joskus huoli hälvenee ja konsertit palaavat.

Heikki Seppäsen johtama Tawastia Sinfonia oli saatu kasaan varsin hyvänkokoisena ja osaavana kokoonpanona. Kuoroista mukana oli Kamarikuoro, Mieskuoro ja Timotei-kuoro. Solisteina loistivat Juha Kotilainen, Jussi Myllys, Jeni Packalen ja Marjukka Tepponen.

 

Tulkinta oli tempoiltaan ja yleisilmeeltään melko hillitty ja maltillinen, mutta joissain nimekkäidenkin orkesterien konserteissa kuulemaani ylitulkintaa ja hätäisyyttä en kaivannutkaan.

Konserttisalin luonnollisen resonanssin ja kaiun puuttuessa sähköinen äänentoisto painotti mikrofoneja lähellä olevaa jousistoa, mutta pääosin kaiken kuuli ainakin jollain tavalla.

Solistit hoitivat tehtävänsä mallikkaasti, vaikkakin Kotilaisen basso tuntui korostuvan aika lailla, varmaankin mikrofonien ja laulajien sijoittelusta johtuen. Myös kuorot olivat hyvin harjoitettuja, ja yhteispeli sujui hienosti.

Hieno ja ikimuistoinen ilta, toivottavasti lisää kuuluu taas pian ja ehkä sisätiloissa kun ilmat käyvät koleammiksi.

Päivän lehti

28.9.2020

Fingerpori

comic