Kulttuuri

Konserttiarvio: Mackenzie Melemed todella ansaitsi suosionosoituksensa

Mackenzie Melemed, piano. Gershwin: Kolme preludia, Beethoven: Pianosonaatti n:o 22 F-duuri, Sibelius: Valse triste, Poulenc: Kolme kappaletta, Gottschalk: The Banjo, Skrjabin: Viisi preludia, Rahmaninov: Muzikalnie momenti op. 16. Verkatehdas 26.1.
Mackenzie Melemed esiintyi Hämeenlinnassa sunnuntaina. Kuva: Jiyang Chen
Mackenzie Melemed esiintyi Hämeenlinnassa sunnuntaina. Kuva: Jiyang Chen

Mackenzie Melemed voitti Suomessa järjestettävän kansainvälisen Maj Lind -pianokilpailun vuonna 2017. Yleisön suosikiksi pääsemistä helpottaa, kun soiton lisäksi on opiskellut suomen kieltä niin, että saa kontaktin myös sitä kautta.

Melemed oli koostanut ohjelmansa teoksista, joita ei todellakaan liikaa ole kulutettu konserttilavoilla, ja kuitenkin ne ovat lähes kaikki pianomusiikin kovaa ydintä, eri tyylien edustajia. Tällä kertaa ne edustivat myös eri kulttuuripiirejä: Amerikasta Keski- ja Pohjois-Euroopan kautta Venäjälle, pianistin kotimaasta hänen sukujuurilleen.

George Gershwinin Kolme preludia toistavat bluesvaikutteita raikkaasti. Melemedin rytminen ote irrottautui nuottikuvasta oikealla tavalla ja oli aidon svengaava. Terävät aksentit pitivät musiikin elävänä ja yllätyksellisenä.

 

Ludwig van Beethovenin harvinaisempi sonaatti muistutti illan klassisista juurista. Huomattavasti kulutetumpaa materiaalia oli Sibeliuksen Valse triste – kumarrus meille päin, Suomi-fani kun Melemed on.

Francis Poulencin Kolme kappaletta linkittyi mielessäni erikoisella tavalla Gershwinin preludeihin. Niin erilaisesta materiaalista kun ne onkin koostettu, jotain samaa tunnelmassa ja tekstuurissa on. Poulencin ekspressiiviset harmoniat viittaavat 1900-luvun musiikin tulevaisuuteen.

Louis Moreau Gottschalkin Banjo oli hauska esimerkki amerikkalaisesta musiikista. Iloinen 1800-luvun tunnelma välittyi huolettomalla musiikilla hyvin.

 

Solistin virtuositeetti oli selkeä ja antoi leimansa koko konsertille. Kosketuksen monet sävyt, soinnin tasot, artikulaation selkeys, rytmin käsittely – listaa voisi jatkaa pitkälle. Harvoin on tilaisuus kuulla soittoa, jossa kaikki tekniikka on pianistin hallussa ja ennen kaikkea musikaalisessa käytössä.

Ilta päättyi suureen venäläiseen romantiikkaan. Aleksandr Skrjabinin Viisi preludia on ulkonaisesti pieni sarja, jonka sisäinen hehku kantaa pitkälle. Melemed sai yleisönsä helposti mukaan tiiviiseen tunnelmaan.

Sergei Rahmaninovin suuri Muzikalnie momenti (Moments musicaux) -sarja huipensi vaihtelevien tunnelmien illan täysromanttiseen paatokseen. Virtuositeetti haastettiin nyt toden teolla joka suhteessa. Illan sankari ansaitsi suosionosoituksensa.

Päivän lehti

17.9.2020

Fingerpori

comic