Kulttuuri

Konserttiarvio: Nollabudjetilla sinnittelevä Hämeenlinnan kaupunginorkesteri jaksaa edelleen ilahduttaa

Hämeenlinnan kaupunginorkesteri. Orkesterin johto Kara Koskinen, solistina Hannu Lehtonen, laulu ja saksofoni. Rengon kirkko 30.8.
Hannu Lehtonen lauloi solistina kaupunginorkesterin konsertissa. Arkistokuva. Kuva: Esko Tuovinen
Hannu Lehtonen lauloi solistina kaupunginorkesterin konsertissa. Kuva: Esko Tuovinen/arkisto

Vaikka Hämeenlinnan kaupunginorkesterin suunnalta onkin takavuosina kuultu epäilyjä siitä, kuinka kauan orkesteri jaksaa kituuttaa nollabudjetilla, niin vain se näyttää kerta toisensa jälkeen ilmaantuvan hiljaisuudesta ilahduttamaan kuulijoitaan.

Ehkä päällä olevat poikkeusajat auttavat näkemään paremmin paikallisen osaamisen arvon. Hämeenlinnan orkesteri on yksi maan vanhimmista, ja vaikka päätoiminen soittajisto lienee nykyoloissa utopiaa, olisi pitkäjänteinen projektikohtainen tuki hyvin tervetullut.

 

Rengon kivikirkossa sunnuntaina vietettiin jäähyväisiä kesälle, ja solistiksi oli saapunut monitaituri Hannu Lehtonen. Ohjelmisto oli 1800-luvun tyyliin ns. sekakonsertti, jossa mentiin viihteestä vakavampaan, Juha Vainion kautta Rahmaninoviin ja Bachiinkin.

Ei siis oikein mitään yhtenäistä linjaa, mutta ei ollut selvästi tarkoituskaan. Lehtosen omakohtaiset juonnot ja upea laulutulkinta veivät kokonaisuutta eteenpäin.

Orkesteri oli hienossa vireessä. Neljä Robert Stolzin salonkikappaletta lienevät orkesterin vanhempaa repertuaaria, ja jousisto soi intensiivisesti. Lehtonen itse on myös solistisen tason saksofonisti, ja tuttu Rahmaninovin Vokaliisi sekä Bachin Air kuulostivat hienolta.

Eugène Bozzan Aria lienee tunnettu enemmän puhallinsoittajien parissa, mutta ansaitsi paikkansa ohjelmistossa.

 

Nuoria kapellimestari-osaajia ilmaantuu säännöllisin väliajoin, ja sunnuntaina orkesteria johtanut Kara Koskinen teki erittäin positiivisen vaikutuksen.

Nyt esillä ollut ohjelmisto ei ollut diplomikapellimestarille erityisen vaativaa, mutta musikaalisuus, pieteetti ja yksityiskohtien taju näkyivät tässäkin musiikkihetkessä.

Salonkiorkesterin tukena on usein taitava improvisaatiokykyinen pianisti, ja sellaisena toimi Janne Hovi.

Kirkon flyygeli kalskahti kivipintoja vasten melko kovana ja vähän epävireisenäkin, mutta itse musisointi oli hienoa. Hovi soitti parhaiden kamarimusiikillisten hyveiden mukaisesti myös Lehtosen kanssa duonumeroissa.

Päivän lehti

27.9.2020

Fingerpori

comic