Kulttuuri

Konserttiarvio: Nuoruuden intoa ja voimaa Iittalassa

Iittalan musiikkijuhlat: Heikki Suolahti 100 vuotta. Albert Sahlström, viulu, Niilo Ruotsala, piano, Soma-kvartetti. Iittalan koulukeskus 6.8.
Kuva: Esko Tuovinen
Pianisti Niilo Ruotsala (vas.), viulisti Andrew Ng Wen Hao ja alttovuiulisti Margarethe Breit. Kuva: Esko Tuovinen

Heikki Suolahden (1920–36) sukujuuret olivat Hämeenlinnassa. Kotona hyvän pohjan harrastukselleen saanut nuorukainen oli analyyttinen musiikin kuuntelija, joka vietti aikaa partituureja tutkien. Suolahti oli kuollessaan vain 16-vuotias, mutta hänen poikkeuksellinen lahjakkuutensa herätti jo Sibeliuksenkin huomion.

Suolahti oli säveltäjänä itseoppinut. Varsinaisen sävellysopetuksen puutteesta huolimatta hänellä oli vankka käsitys jopa sinfoniaorkesterille säveltämisestä.

Tämä kuuluu selvästi hänen tunnetuimmassa teoksessaan Sinfonia piccola (1935). Erityisesti Wagnerista ja Sibeliuksesta pitäneen nuorukaisen teoksissa ilmeni Sibeliuksenkin kehuma varhaiskypsyys.

Lue myös: Iittalan musiikkijuhlat kunnioittaa nuorena kuollutta säveltäjälahjakkuutta, jota Sibeliuskin kehui (1.8.2020)

Iittalan musiikkijuhlat avasi viikonloppunsa Suolahti-konsertilla: pianokappaleita, teoksia viululle ja pianolle, jousikvartetto sekä pianokvintetto. Konsertin esiintyjiksi oli valittu nuoria, vain hieman vanhempia muusikoita kuin Suolahti oli kuollessaan. Tämä antoi illalle oman hyvän tunnelmansa.

Jääneet usein ideatasolle

Albert Sahlström aloitti Niilo Ruotsalan kanssa. Viuluteokset, kuten Serenadi ja Fantasia, ovat kovin pieniä, mutta niissä kuuluu kuitenkin vankka musiikillinen ajatus.

Suolahden kappaleille on ominaista, että ne ovat usein jääneet ideatasolle. Kaikissa on hyvä esittelyjakso, mutta kehittelyä ei sitten tulekaan. Tässä voidaan huomata varsinaisen säveltäjäkoulutuksen puute.

Sahlström ei antanut pienen formaatin rajoittaa soittamista, vaan otti täysromanttisista kappaleista kaiken irti suurella tulkinnalla.

Niilo Ruotsalan tehtävänä oli esittää soolopianoteokset. Niittypurolla on helmi, joka ansaitsisi tulla tunnetuksi laajemmin. Sonatiini on taas enemmän tyylikokeilu, joka ei kokonaisuutena oikein istu mihinkään lokeroon.

Tyylihyppelyä

Yksiosaisen, vetävän paatoksellisen pianokvinteton soittivat Soma-kvartetti ja Ruotsala. Jousisoittajat Andrew Ng, Sanna Kokko, Margarethe Breit ja Otto-Aaron Takala tarjosivat kvintetossa ja kvartetossa reipasta, rouheaa kuultavaa, mutta toki myös hiljaisempia sävyjä, joita jatkossa kannattaa vaalia ja jalostaa.

Suolahden kuolinvuotenaan säveltämä kolmas jousikvartetto tuotti taas tyylihyppelyä. Sen menuetti on aivan klassinen. Viimeiseen osaan sisältyy poikkeuksellisen viehättävä pizzicatosäestyksellinen episodi, jossa jälleen kuului lahjakkaan taiteilijan ääni.

Iittalan musiikkijuhlat selvitti komeasti tiensä koronan kynsistä takaisin lavalle. HÄSA

Lue myös: Tiedätkö Heikki Suolahden? Iittalassa kuullaan tämän nuorena kuolleen Palanderin suvun ihmeteinin säveliä (11.3.2020)

Päivän lehti

24.9.2020

Fingerpori

comic