Kulttuuri Valkeakoski

Köyhän miehen Kolilla kuroteltiin tähtiin – Kansallisidentiteettiä rakennettiin Sääksmäen Rapolassa

Kansallisromantikot etsivät Sääksmäen Rapolasta erämaaluontoa. Yksi heistä oli Akseli Gallen-Kallela. Jylhissä maisemissa viihtyi myös Jean Sibelius.
Maisema, josta Akseli Gallen-Kallela ammensi maalaukseensa Kevät (1903). Asta Santti Voipaalan taidekeskuksesta vetää opastettuja kierroksia Rapolanharjulla, joka on innoittanut monia suomalaisia taiteilijoita. Kuva: Pekka Rautiainen
Maisema, josta Akseli Gallen-Kallela ammensi maalaukseensa Kevät (1903). Asta Santti Voipaalan taidekeskuksesta vetää opastettuja kierroksia Rapolanharjulla, joka on innoittanut monia suomalaisia taiteilijoita. Kuva: Pekka Rautiainen

Sääksmäellä Rapolan linnavuorelta avautuvissa näkymissä on jotain kovin tuttua.

Jo muutamassa minuutissa asia valkenee: Suomen suurimmalla muinaismuistoalueella kansallisidentiteetti tuntuu vahvistuvan.

Se ei ole sattumaa. Rapola veti puoleensa suomalaisen maisemamaalauksen kultakauden taiteilijoita.

Yksi heistä oli Akseli Gallen-Kallela (1865–1931), jonka teokseen Kevät (1903) harjun jylhät näkymät ikuistettiin.

– Rapola on köyhän miehen Koli, naurahtaa opas Asta Santti, viitaten Gallen-Kallelan intohimoon Pohjois-Karjalan korkeinta vaaraa kohtaan.

Juttu jatkuu kuvien jälkeen.

Liikkumista on helpotettu Rapolan linnavuoren huipulla. Kuva: Pekka Rautiainen

Rapolanharju houkutteli ihmisiä jo satoja vuosia ennen kuin Gallen-Kallela oli edes syntynyt.

Ihmisiä asettui Rapolaan jo 400-luvulla kalaisan Vanajaveden ja hedelmällisen maan ansiosta.

– Arvioiden mukaan Rapolassa on ollut asutusta heti jääkauden jälkeen. Maastosta on löydetty 5000 vuotta vanhaa siitepölyä, Santti kertoo.

Linnavuoreksi Rapola varustettiin rautakaudella 800–1000-luvuilla todennäköisesti osaksi Vanajaveden muinaislinnojen ketjua. Suojaa oli saatava ryöstö- ja ristiretkeläisiltä.

– Kansantaruston mukaan novgorodilaiset kutsuivat Rapolan linnavuorta jäälinnaksi. Tarinan mukaan Rapolanharjun kallioiset rinteet jäädytettiin talvisin estämään hyökkäykset.

Rapolasta on löydetty merkkejä myös rauhanomaisesta kaupankäynnistä. Alueelta on löydetty Keski-Euroopasta asti peräisin olevia koruja, astioita ja aseita.

Rautakautinen viestintä- eli tulentekopaikka. Santin mukaan tästä paikasta on lähetetty savumerkkejä muille hämäläisille linnavuorille. Kuva: Pekka Rautiainen
Rautakautinen viestintä- eli tulentekopaikka. Asta Santin mukaan tästä paikasta on lähetetty savumerkkejä muille hämäläisille linnavuorille. Kuva: Pekka Rautiainen

1800-luvun lopulla Rapolasta tuli sivistyneistön, kulttuuripiirien ja politiikan merkkihenkilöiden kesänviettopaikka.

– Suomen virallisen lehden päätoimittaja Kaarlo Slöör ”suvehti” Rapolassa 15 kesää. Myös Gallen-Kallela vietti kesää Rapolassa ja ihastui siellä Slöörin perheen tyttäreen Maryyn.

Kansallisromantikot etsivät Sääksmäeltä erämaaluontoa. Sitä Rapolasta löytyy yhä.

Puiden suojissa hyttyset löytävät polulla patikoivan nopeasti. Ne eivät kuitenkaan estä metsän rauhoittavaa vaikutusta, jos ei varta vasten pyri laskeutumaan kosteaan suppaan, joka on kymmeniä metrejä matalammalla kuin linnavuoren korkein kohta.

Näköalapaikalla puolestaan käy kesän kevyt tuulenvire ja korvissa käy puiden humina. Sieltä avautuvat näkymät eivät enää ole yksi yhteen Gallen-Kallelan maalauksen kanssa. Siitä luonto on pitänyt huolen, samoin ihminen.

Kun oikein siristää silmiään, voi kaukana horisontissa nähdä Valkeakosken paperitehtaan piiput.

Rapolanharjua kiertää noin kilometrin pituinen maa- ja kivivalli, joka on todennäköisesti ollut hirsivallin tukirakenteena. Kuva: Pekka Rautiainen

Gallen-Kallela ja Mary Slöör tutustuivat toisiinsa jo 9-vuotiaina Helsingin ruotsalaisessa normaalilyseossa. Yhteensolmiutuminen vei kuitenkin vuosikausia.

Slöörin perheen luona Rapolassa Gallen-Kallela vieraili ensimmäisen kerran 17-vuotiaana vuonna 1882, mutta pari meni naimisiin vasta 1890.

Näiden vuosien välissä Gallen-Kallela opiskeli Pariisissa taidetta vuoteen 1889 kesään saakka. Hän kävi Suomessa vain loma-aikoina, eikä läheskään aina Rapolassa, mutta piti yhteyttä kirjeitse Mary Slöörin kanssa.

Ennen lähtöään Pariisiin Gallen-Kallela oli ehtinyt maalata muun muassa kaksi muotokuvaa Marysta ja ehkä tunnetuimman teoksensa Poika ja varis.

Suomalais-kansallisen taiteen tarpeellisuus nousi lehdistössä puheenaiheeksi vuonna 1885. Samoihin aikoihin valmistui maalaus Akka ja kissa, jonka myötä Gallen-Kallelaa tituleerattiin Ranskassa ”rumuuden apostoliksi”.

Reitti linnavuorella on helppokulkuinen, mutta paikoin jyrkkä. Tarinan mukaan piikoja on aikoinaan palkattu lakaisemaan Rapolanharjun polkuja havunneulasista, pikkukivistä ja puiden lehdistä. Kuva: Pekka Rautiainen

Kotimaassaan Gallen-Kallela maalasi realistisia kuvia suomalaisesta kansasta ja luonnosta.

Katajainen kansa on kuitenkin kotonaan erämaassa, joka symboloi suomalaista sisua. Suomen korpiin Gallen-Kallela halusikin palata puhdistautumaan boheemielämän jälkeen.

Pariisin boheemielämässä maalausaiheet käsittelivät vilkkaan kaupungin katunäkymiä, bulevardikahviloita, taiteilijaseurueita ja rohkeita alastonkuvia, joista näkyy vaikutteita esimerkiksi Kalevala-aiheisessa kolmeosaisessa maalauksessa Aino (1891), jonka mallina oli Mary Slöör.

Pariisissa Aino-teosta ei osattu arvostaa, sillä taiteessa puhalsivat symbolismin tuulet, joissa ei enää ollut sijaa Pohjolan kuvastolle saatikka suomalaisille taruille.

Rapolassa valmistui 1894 Gallen-Kallelan symbolistinen Ad Astra (suom. vaikeuksien kautta tähtiin), Jean Sibeliuksen (1865–1957) sinfonisen runon, Sadun (1892) innoittamana.

Rapolassa viettivät aikaansa myös säveltäjä Sibelius ja kirjailija Eino Leino (1878–1926).

Pilapiirtäjä Kari Suomalaisen (1920–1999) isoisän Emil Wikströmin (1864–1942) ateljee ja asuinrakennus Visavuori Sääksmäellä on yhä osin suvun kesäpaikkana.

Hymypoikapatsaan isä, kuvanveistäjä Aukusti Veuro (1886–1954) eli Sääksmäellä ja teki yhteistyötä lankonsa Väinö Aaltosen kanssa.

Sääksmäellä vieraili ja työskenteli myös valtava määrä muitakin taiteilijoita. Metsässä lepää vilkkainkin mieli, jos itselle antaa siihen luvan. HäSa

 

Lähde: Annamaija Kuuliala: Hohteessa menneiden kauniiden kesien.

Päivän lehti

13.7.2020