fbpx
Kulttuuri

Kulttuurivieras: Kirjaston vahvuus myös tulevaisuudessa on se, että se on paikka

Saara Tiuraniemi. Kuva: Vilja Tamminen

Siirryin ensimmäistä kertaa lapsuudesta aikuisuuteen kirjastossa. Matka lähikirjaston lastenosastolta aikuishyllyille oli vain muutaman metrin mittainen. Alakouluikäiselle kirjasto oli paikka, jossa sai itsenäistyä rauhassa: kirja kerrallaan sain tehdä omaehtoisia valintoja. Kukaan ei kysellyt tai kyseenalaistanut valintojani, vaan sain edetä oman intuitioni vallassa.

Yksi kirjaston tärkeitä merkityksiä on tässä: se on kaikille avoin, julkisin varoin ylläpidetty tasa-arvoinen tila, jonne päästäkseen ei tarvitse rahaa. Konsepti on nerokas: kirjastossa kuka tahansa voi syventyä lukemaan tai etsiä luettavaa, kohdata muita lukijoita.

Kirjastoja sijaitsee eri puolilla Suomea yhteensä yli 700.

Ne ovat tutkitusti suomalaisille helpoimmin lähestyttävä kulttuurin tila, ja monet kirjastot järjestävätkin paljon muutakin ohjelmaa ja tapahtumia – harvalla paikkakunnalla on resursseja monipuolisiin tapahtumapaikkoihin. Kirjastot ovat monille tärkeä vapaa-ajan tila ja kohtaamispaikka.

Tukholmassa on toiminut 20 vuotta kirjasto, joka syntyi, kun nuorten laskeva lukeminen huolestutti. Nuoret toivoivat paikkaa, joka olisi rauhallinen ja rento paikka tavata toisia nuoria. Syntyi kirjasto, jossa on aivan erityinen valikoima ja jonne sisään päästäkseen pitää olla 13–19-vuotias. Kirjastossa vierailee viikoittain noin 2000 nuorta.

Mielestäni kirjaston idea on hieno, sillä etenkin nuorilla on usein pulaa paikoista, joissa tavata toisia. Vaikka erillisiä kirjastoja eri ikäryhmiä varten on vaikea toteuttaa, niin vastaavaahan voitaisiin tehdä esimerkiksi rauhoittamalla jossain kirjastossa jokin tietty iltapäivä nuorille?

Virtuaalinen vallankumous koskettaa myös kirjastoa. Käynnissä oleva kansallinen digikirjastohanke etsii keinoja, joilla kirjasto palvelisi lukijoitaan tulevaisuudessa paremmin myös e-kirjojen ja digiäänikirjojen maailmassa. Kirjastot haluavat luoda yhden keskitetyn järjestelmän, joka toimisi samalla tekniikalla ja valikoimalla sijaintiin katsomatta.

Ajatus on kirjastojen toimenkuvan mukainen, mutta digitaalinen maailma ei ole yksinkertainen. Aina kun puhutaan teoksista, olivat ne sitten kirjoja, elokuvia tai musiikkia, on huomioitava asioita, jotka ei näy ulospäin.

Kyse on myös uusien kirjojen tuotannosta ja siihen liittyvästä työstä ja kustannuksista sekä kirjailijoiden elinkeinosta. Jokaisen yksittäisen kirjan takana on paljon työtä, jota rahoitetaan kirjoista saatavilla tuloilla.

Suurin asia ovat tekijänoikeudet ja niihin liittyvät korvaukset – kenelle ne kuuluvat, miten niistä sovitaan ja kuka kaiken maksaa. Uusi virtuaaliseksi paikaksi kasvava kirjasto ei rakennu ilmaiseksi.

Viime vuodet ovat myös osoittaneet, että kun kaikki muu siirtyy digitaaliseksi, ihmiset kaipaavat yhä enemmän kohtaamispaikkoja. Fyysisiä kirjastoja tarvitaan yhtä paljon kuin ennenkin.

Kirjoittaja on Tammen lasten- ja nuortenkirjallisuuden kustantaja, Hämeenlinna.

Menot