Kulttuuri

Kuvakirja-arvio: Riidattoman eron kuvaus näyttää pienet liikahdukset

Riina Katajavuori & Jenny Lucander: Kaksi kotia. Tammi 2020.
Kuva: Jenny Lucander
Kuva: Jenny Lucander

Leon ja Varpun vanhemmat eroavat, ja jatkossa eletään kahdessa kodissa. Tässä on Riina Katajavuoren ja Jenny Lucanderin Kaksi kotia -kuvakirjan yksinkertainen mutta iso ydin.

Tilanne on niin harmoninen kuin voi, ja näin tekijät pääsevät kuvaamaan pieniä liikahduksia. Sillä ne ovat oikeasti isoja. Tavalliset asiat ovat yhtä aikaa tuttuja ja vieraita.

”Seinät ovat valkoiset eri tavalla kuin ennen. Koko perhe on kuin elokuvassa”, näkökulmahenkilö Varpu huomioi.

Uudessa järjestelyssä äiti ja Varpu asuvat yhdessä, samoin isä ja Leo. Eri-ikäiset lapset reagoivat tilanteeseen hieman eri tavoin. Varpu purkaa tuntojaan ottamalla omaa aikaa kotien välillä kulkiessaan. Hän myös käyttäytyy huonosti salaa leikkipuistossa. Leo osoittaa mieltään näkyvämmin.

 

Kuvioon tulevat myös vanhempien uudet seurustelukumppanit, joista isän Riitta on Varpulle vaikeampi pala.

Virkistävästi näkökulmana ei ole vain eronjälkeinen hämmennys ja vastustus, vaan se, mitä kaikkea uusi tilanne tuo. Teos on myös itsenäistymis- ja pärjäämistarina. Laskettelureissulla pää tuulettuu, eikä tarvitse enää koko ajan ajatella sitä vanhempaa, joka ei ole paikalla.

”On paljon asioita, jotka vain minä tiedän minusta”, Varpu ajattelee. Se on tärkeä huomio. Hän on hän, olipa koteja yksi tai kaksi.

Katajavuoren teksti ja Lucanderin kuvitus toimivat kauniisti yhteen. Molemmilla on tarinaa kuljetettavanaan ja tunnelmia luotavanaan. Lopputulos on rauhallinen ja tasapainoinen.

Päivän lehti

5.12.2020

Fingerpori

comic