Kulttuuri

Kuvataidearvio: Anni Rapinojan näyttelyssä luonto yllättää ja rauhoittaa

Anni Rapinoja: Luonnon helmassa. Hämeenlinnan taidemuseossa 10.5. asti.
Anni Rapinoja, Metsän peitosta, 2018, työtoverina hirvi (luonnosta löydetyt luut). Kuva: Muu
Anni Rapinojan näyttelyyn Luonnon helmassa pääsee tutustumaan virtuaalisesti.

Anni Rapinojalla on taiteilijana loistava materiaalin taju. Sen huomaa nopeasti Hämeenlinnan taidemuseon uudessa Luonnon helmassa -näyttelyssä, joka esittelee hailuotolaisen taiteilijan teoksia.

Rapinoja käyttää taiteensa materiaalina kaikkea luonnosta löytyvää: naavaa, järviruokoa, suovillaa, puolukan lehtiä, eläinten luita ja jätöksiä – jopa punkkeja.

Hyvän esimerkin taiteilijan kyvystä työstää materiaaliaan saa jo ensimmäisessä näyttelysalissa, missä on esillä teoksia sarjasta Luonnon garderobi: hattuja, takkeja, kenkiä ja laukkuja, jotka on tehty edellä mainituista luonnon materiaaleista.

Pehmoiset suovillatakit ja punaiset puolukanlehtikengät näyttävät niin käyttökelpoisilta ja tyylikkäiltä muotituotteilta, että jossain toisessa kontekstissa unohtaisi niiden olevan taideteoksia.

Luonto ei kuitenkaan ole Rapinojalle pelkästään materiaalien lähde, josta voi ottaa haluamansa, vaan yhteistyökumppani. Tämä tulee ilmi teoskylteistä, joissa käytetty materiaali mainitaan aina työtoverina. Luonto määrää sen, mitä se taiteilijalle tarjoaa.

 

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

 

Elämän kehä 1–4 (2004) Kuva: Muu
Elämän kehä 1–4 (2004)

 

Näyttelyn teema on luonto, mutta se käy väistämättä jatkuvaa keskustelua luonnon ja ihmisen luoman kulttuurin välillä, mikä on myös näyttelyn suurin anti.

Luonto on villi ja hallitsematon, mutta tässä näyttelyssä taiteilija on kerännyt, luokitellut ja työstänyt luonnon materiaaleja. Hän on tehnyt niistä taidetta – kulttuurituotteita.

Tämä ihmiselle luontainen tarve luokitella ja järjestää luontoa tulee hienosti esiin installaatiossa Äitimaan arkisto, missä Rapinoja on kerännyt ja jaotellut laatikoihin erilaisia siemeniä ja lehtiä. Laatikot on järjestetty siististi riviin pitkille hyllyille. Kaikki on hyvin järjestelmällistä ja hallittua.

Teoksessa on aistittavissa kaikuja taiteilijan luonnontieteilijän taustasta, samoin kuin näyttelyn videoteoksissa, jotka on tehty yhteistyössä Biocenter Oulun Kudoskuvantamiskeskuksen kanssa. Muutamissa teoksissa käsitellään myös ihmisen ja luonnon suhteen ongelmallisempaa puolta, kuten ilmaston saastumista ja avohakkuita.

 

Luonnon helmassa -näyttely on kaunis ja elegantti. Seesteinen ripustus on miellyttävä silmälle ja Rapinojan komeat installaatiot pääsevät hyvin oikeuksiinsa.

Erityisen vaikuttava on taidemuseon Engel-rakennuksen torniin koottu Luonnonvalot installaatio, missä suuret hirvien, rusakoiden ja metsäjänisten papanoista kootut kattokruunut roikkuvat korkeuksista. Teoksessa kiehtoo juuri käytetyn materiaalin ja kauniin lopputuloksen välinen ristiriita. Kukapa olisi uskonut, että eläinten jätöksistä saa koottua jotain näin viehättävää.

Näyttelyssä pääsee niin lähelle luontoa kuin se taidemuseon seinien sisällä on mahdollista. Metsän muuttumisen vuodenaikojen mukaan voi kokea suuressa, yhden näyttelysalin vievässä 3-kanavaisessa videoinstallaatiossa Vuodenajat.

Teoksessa katsoja pääsee suoraan metsän sisään, säkkituoleille lepäilemään. Teokseen kuuluu myös Jürgen Hendlmeierin suunnittelema, jatkuvasti muuttuva äänimaailma. Teoksen yhteydessä olevassa kyltissä kerrotaan siitä, miten metsässä liikkuminen tutkitusti vähentää stressiä ja alentaa verenpainetta.

Tällä näyttelyllä on sama vaikutus. Museorakennuksesta poistuessa mieli on rauhallinen.

Menot