Kulttuuri

Kuvataidearvio: Kukka Pitkänen on onnistunut hienosti siirtämään taidenäyttelynsä verkkoon

Kukka Pitkänen: Ajokkaat. Esillä Galleria Koneessa, näkemään pääsee verkossa www.kukkapitkanen.com.
Kukka Pitkänen ripusti näyttelynsä suljettuun Galleria Koneeseen. Nykytekniikka tuo sen kuitenkin katsojien saataville. Kuva: Ville-Veikko Kaakinen
Kukka Pitkänen ripusti näyttelynsä suljettuun Galleria Koneeseen. Nykytekniikka tuo sen kuitenkin katsojien saataville. Kuva: Ville-Veikko Kaakinen

Kukka Pitkäsen teossarjoista koostuva näyttely Ajokkaat tarkastelee nimensä mukaisesti ajokkaita eli merileviä ja näiden lisäksi plastiglomeraatteja, valtameriin päätynyttä muovimassaa, johon on kiinnittynyt luonnonainesta.

Inspiraation ajokas-teoksiin Pitkänen sai keväällä 2019 taiteilijaresidenssissä Itämeren etelärannalla Ahrenshoopissa, Saksassa.

Plastiglomeraatteja käsittelevien, kolmiulotteisten töiden kohdalla verkkonäyttelyn rajallisuus tulee harmillisesti väliin. Teoksen idea välittyy hyvin taiteilijan äänittämän kertomuksen kautta, mutta kiinnostava teoskokonaisuus litistyy silti vallitsevien olosuhteiden puristuksessa litteämmäksi kuin toivoisi.

Muutoin näyttelyn teokset on onnistuttu siirtämään verkkoon mielestäni esimerkillisesti.

 

Verkkonäyttelyn toteutus on onnistunut erinomaisesti. Näyttelytilan tarkasteluun käytettävä ohjelma toimii hyvin intuitiivisesti, eikä vaadi sen kummempaa perehtymistä. Teoksia pääsee tarkastelemaan läheltä, niihin on helppo palata ja kuvanlaatu on hyvä.

Materiaalin tuntu jää tietenkin verkossa puuttumaan, mutta visuaalinen kokonaisuus ja teosten suhteet toisiinsa välittyvät mielestäni erittäin onnistuneesti.

Pitkäsen omat kommentit teosten kohdalla ovat harvinaista herkkua ja avaavat teoksia katsojalle tavalla, joka tavallisen maailmanajan galleriakäynnillä jäisi puuttumaan. Taiteilijan oman äänen kuuleminen on kokemuksena hyvin erilainen, kuin näyttelytekstin lukeminen paperilta.

 

On ihailtava sitä sinnikkyyttä, jolla Pitkänen on ensin toteuttanut loppuun jo perutuksi tuomitun näyttelyn ja sen jälkeen vielä siirtänyt sen yleisön saataville verkkoon.

Vaivannäkö ei ole mennyt hukkaan, kokonaisuus on hyvin koostettu, visuaalisesti kiinnostava, kaunis ja sisällöiltään ajan hermolla.

Teosten aiheina ajokkuus, juurettomuus, ajautuminen, luontosuhde ja luonnon arvostaminen kietoutuvat kiinnostavasti toisiinsa olematta päällekäyviä tai yhtä totuutta julistavia. Pitkäsen visuaalinen kerronta on herkkää, pohdiskelevaa ja tutkivaa.

Näyttely on toteutettu elegantisti ja harkiten.