Kulttuuri

Kuvataidearvio: Nykykeramiikka leikittelee muodoilla ja ideoilla

Ceramega. Särmä – Äär – Edge. Kuraattori: Piela Auvinen. Esillä Valkeakoskella Voipaalan taidekeskuksessa 30.8. saakka.
Olli Larjon ja Lasse Walleniuksen Arkisto-installaatio täyttää vanhan tallirakennuksen. Kuva: Muu
Olli Larjon ja Lasse Walleniuksen Arkisto-installaatio täyttää vanhan tallirakennuksen.

Valkeakosken kulttuurikesässä on mahdollisuus tutustua nykykeramiikkaan sen monissa muodoissa. Tänä vuonna neljättä kertaa järjestettävä valtakunnallinen keramiikan katselmus Ceramega on uuden kuraattorin, hattulalaisen keramiikkataiteilijan ja opettajan Piela Auvisen käsialaa.

Tällä kertaa Ceramegan päähuomio on taidekeramiikassa, mutta sen rinnalla nähdään myös perinteisiä käyttöesineitä.

Särmä-teeman ympärille rakentunut kokonaisuus täyttää Voipaalan taidekeskuksen valikoidut rakennukset ja piha-alueen lähes sadan kotimaisen ja virolaisen taiteilijan teoksista. Niiden lisäksi esillä on valikoituja teoksia kuvanveiston ja korutaiteen opiskelijoilta.

 

Suurkatselmuksen korkea taso käy ilmi jo päärakennuksen teoksista. Esillä olevat teokset edustavat vaikuttavan laajaa tekniikkareperturaaria dreijauksen ja rakupolton edustamista perinteisemmistä työstötavoista 3D-tulostettuun luuposliiniin.

Nykykeramiikassa perinteinen savi on saanut näyttelyssä rinnalleen muun muassa puuta, ääntä, suupuhallettua lasia ja maa-ainesta. Esittävistä aineksista riisutut teokset, kuten Heli Valajan dreijattua kivitavaraa edustava Reunalla, vakuuttavat maalauksellisilla pinnoillaan.

Päivi Rintaniemen Fluxus II ja Kristina Riskan Contour ovat puolestaan vieneet muodon orgaanisen minimalismin huippuunsa. Hengästyttävän hienoa pintaa ja vaikuttavia kontrasteja löytyy myös Matias Liimataisen kivitavaraa, puuta ja suupuhallettua lasia yhdistelevistä luontoaiheisista teoksista Havu ja Kosteikko.

 

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Tuula Lehtisen teoksessa solisee viemäri. Kuva: Muu
Tuula Lehtisen teoksessa solisee viemäri.

 

Seinäpinnoilta löytyvät teokset, kuten Srba Lukićin kivikeramiikkaa edustava Aurinkokuningas ja Heidi Aulikki Puumalaisen dreijauksella ja käsinrakentaen syntyneet Kasvusto, Syvässä päässä, Olit kerran ehjä ja Pehmeys, todistavat puolestaan, että nykykeramiikka toimii myös reliefimuotoisena.

Harkitulla humorismilla erottuvat muun muassa Jatta Lavin valutekniikalla toteutettu aamiaisasetelma Still life ja Catharina Kajanderin käsinrakennettu Teekannu nurinpäin.

Huumorilla ja oivaltavilla rinnastuksilla leikittelevät myös näyttelyn käsitteellisempää siipeä edustavat Tuula Lehtisen installaatiomuotoiset Valtaistuin ja Perhekalleudet.

 

Keramiikkataiteen perinteet ovat mukana näyttelyssä myös visuaalisten viittausten tasolla. Kauri Kallaksen piirtäen ja kaivertaen syntynyt, merkkikieleltään rikas Edgeless tuo muistumia kiinalaisdynastioiden keramiikkataiteeseen.

Outojen olioiden ja rinnakkaisuniversumeiden maailmaan vievät puolestaan Ulla Harjun sekatekniikkaa edustava Tarkkailijat ja Mari Paikkarin käsinrakennetusta posliinista syntyneet Root, At First ja Suojaväri.

Omia maailmoja ja syviä merkityssisältöjä löytyy yhtä lailla kokonaisuuden tilallisemmista installaatiomuotoisista teoksista, kuten Maija Helasvuon puuta ja keramiikkaa yllättävästi yhdistelevästä Jättömaan unesta.

Toinen puhutteleva teoskokonaisuus, Olli Larjon ja Lasse Walleniuksen yhteisteos Arkisto, on kuratoitu oivaltavasti vanhaan tallirakennukseen.

Sen vanhoihin karsinoihin luontevasti levittyvä teos pyyhkii pois viimeisetkin epäilyt keramiikkataiteen potentiaalista, osoittaen sen ansaitun paikan muiden nykytaiteen tekniikoiden rinnalla.

Päivän lehti

4.8.2020