Kulttuuri

Kuvataidearvio: Sisäisen katsojan silmin

Anniina Vainionpää: Kutojat Kuva: Muu
Anniina Vainionpää: Kutojat

Anniina Vainionpää: Kerrostumia. Galleria Kone, Hämeenlinnan Verkatehdas. Esillä 27.8. saakka.

Riihimäellä asuvan ja työskentelevän Anniina Vainionpään (s.1979) viime vuosien tuotantoa esittelevä Kerrostumia rauhoittaa taideyleisönsä loppukesän tunnelmiin.

Pieksämäkeläissyntyisen Vainionpään näyttelyssä on esillä sekä puupiirrosta että monotypiatekniikkaa hyödyntävää taidegrafiikkaa. Henkilökohtaisista kokemuksistaan ammentava taiteilija kertoo teostensa liittyvän usein historiaan, muistiin ja muistamiseen.

Grafiikan tekniikoiden sattumanvaraisuutta arvostavan Vainionpään teoksia löytyy muun muassa Suomen valtion, Suomen Taideyhdistyksen sekä Taidekeskus Salmelan kokoelmista.

 

Tapahtumantäyteisen kesän hulinat haihtuvat ilmaan Galleria Koneen näyttelysalissa. Vainionpään eheä ja rauhallinen kokonaisuus johdattelee tilaan, jossa kiire katoaa lempeiden valojen ja varjojen keskelle.

Murretuilla sinisen, violetin ja keltaisen sävyillä toteutettujen teosten maailmasta löytyy uskottavaan mittakaavaan toteutettuja ikkunoita hulmuavine verhoineen, koristekasveineen ja idyllisine pitsikappoineen. Oman roolinsa saavat myös ikkunoiden takaa pilkistävät puut oksistoineen sekä toisen käytetyn tekniikan, monotypian, mahdollistamat kerrokselliset pinnat.

Uniikkeja vedoksia tuottavassa tekniikassa värit ja kuviot siirretään suoraan laatalle telaamalla tai maalaten. Katseenvangitsevia pintoja ja kerrostumia löytyy esimerkiksi teosparin Käärinliina I ja Käärinliina II taidokkaasti toteutetuista pitsikuvioista.

 

Puupiirroksen selkeitä kaiverrusviivoja ja monotypian maalauksellisuutta yhdistämällä vedokset rakentavat utuisen illuusion toisesta tilasta: talosta, johon katsoja astuu näyttelytilan sisällä.

Tilavaikutelma näyttäytyy erityisen vaikuttavana kuvattuun ikkunaan keskittyvissä teoksissa, kuten Harmaa huone II, Harmaa huone III, Kutojat ja Haltija. Vedosten kuvapintojen väljyys antaa tilaa kävijälle, joka ottaa samalla teosten sisäisen katsojan aseman.

Kerrostumia osoittaa, että tilallinen kokemuksellisuus voi olla olennainen tekijä myös kaksiulotteisissa teoksissa. Esittävien taiteiden puolella keskustelua herättänyt immersiivivyys eli upottavuus ei vaadi kuvataiteiden puolella liikkuvaa kuvaa, moniaistisuutta tai osallistavuutta, vaan parhaimmillaan pelkkä katsominen ja kokeminen riittää.