Kulttuuri

Kuvataidearvio: Toistoja ja punnerruksia

Galleria Koneessa esillä oleva installaatio vie kuntosalille. Kuva: Muu
Galleria Koneessa esillä oleva installaatio vie kuntosalille. Kuva: Muu

Ilkka Wahala & Katariina Stålhammar: Lisää toistoja

Galleria Kone, Hämeenlinnan Verkatehdas, 24.9. saakka.

Tampereella asuva ja työskentelevä taiteilijakaksikko, Ilkka Wahala (s.1991) ja Katariina Stålhammar (s.1991), täydentää installaatiollaan paikallista näyttelysyksyä. Wahalan ja Stålhammarin Lisää toistoja pureutuu ajankohtaisiin kysymyksiin digitaalisista ympäristöistä, sekä niiden suhteesta kehonkuvaan ja identiteetteihin.

Syyskuun loppupuolelle asti esillä oleva installaatio on taiteilijakaksikon toinen yhteisnäyttely, jossa yhdistyvät molempien kiinnostus virtuaalimaailmoihin ja niiden rooleihin nykyihmisten elämässä.

Wahalan ja Stålhammarin installaatio muuntaa gallerian näyttelysalin erehdyttävästi kuntosalia muistuttavaksi tilaksi. Yhdistelemällä erilaisia elementtejä uudeksi kokonaisuudeksi se asettuu osaksi 1960-luvulla kehittyneen installaatiotaiteen perinteitä, joihin liittyvät läheisesti prosessiluonne, aika- ja paikkasidonnaisuus sekä katsojan osallistuva rooli.

Tilasta löytyy muun muassa retromallia edustava ja kärähtäneellä sokerikerroksella kuorrutettu kuntopyörä, urheiluvälineitä sekä valokuvia ja liikkuvaa kuvaa. Toinen silmäys paljastaa pinnan alta löytyvän taideulottuvuuden: videossa ja pigmenttivedoksissa kuntoilee ihmisen sijaan pelimaailmastakin tuttu sininen virtuaalihahmo.

Erityisen vahvasti nykykuvakulttuurista ja sosiaalisessa mediassa pulpahtelevista omakuvista muistuttaa esillä oleva valokuva, jossa ihmistä korvaava virtuaalinen treenaaja ottaa itsestään kuntosaliselfien.

Installaatioon tuo oman mielenkiintoisen lisänsä siihen upotettu toiminnallinen ja osallistava puoli: hetken kierreltyään katsoja havahtuu siihen, että valokeilaan asetetut painot ja niiden vierestä löytyvä peili ovat häntä varten.

Viimeistään peilin edessä, katsojan poseeratessa puntit käsissään, ajatukset johdatellaan tehokkaasti nykykulttuurin fitness-ilmiön muovaamaan kehonkuvaan ja omaan kehoidentiteettiin. Videolla painoja nostelevan ja valokuvateoksissa kuntoilevan virtuaalihahmon tavoin kävijä saa tilaisuuden ottaa oman paikkansa installaatiossa kehollisen kokemuksen kautta.

Installaatiollaan Wahala ja Stålhammar todentavat, että installaatiotaide voi parhaimmillaan puhutella katsojaa suoraan tilallisen läsnäolon kautta, ottamalla katsojan aktiiviseksi ja ajattelevaksi osaksi teoskokonaisuutta.