Kulttuuri

Lastenkirja-arvio: Hevosen elämäkerta antaa uuden näkökulman

Päivi Lukkarila: Ponimme Possukka. Kuv. Reetta Niemensivu. Karisto 2020. 144 s.

Hevosen elämäkertoja näkee harvoin, mutta Päivi Lukkarila on kirjoittanut sellaisen. Ponimme Possukka -lastenkirjassa hän kertoo oman hevosensa Poseidonin alias Possukan elämäntarinan varsasta vanhukseksi.

Ponin vaiheista ja mielenliikkeistä kerrotaan kolmannessa persoonassa, mikä on hyvä ratkaisu. Kirjailija kuvaa vauhdikkaan ponin mielenliikkeitä ulkoapäin, ja tukena ovat erilliset faktalaatikot, jotka sopivat teokseen hyvin.

Vaikka kerronta on jopa korostetun yksinkertaista, rivien välissä on paljon tunteita. Ne nousevat eroista, tapaamisista ja hetkistä, joina hevonen oppii, miltä tuntuu pelko tai onnistuminen. Hevonen oppii ihmisen kanssa toimiessaan myös erilaisia käytösmalleja – sekä hyvässä että pahassa.

 

Romaani onnistuu tarjoamaan uudenlaisia katsantokantoja nykyhevoskirjallisuuteen jo sillä, että yleensä lähtemisiä käsiteltäessä kivun tuntee ihminen. Lukkarila muistuttaa, että paikanvaihdokset ja ystävistä luopuminen ovat raskaita myös hevoselle.

Moni hevonen muuttaa elämänsä aikana useita kertoja, ja niin Poseidonillekin käy sen jäädessä ratsastajilleen pieneksi. Kemiat eri ihmisten kanssa kohtaavat eri tavalla.

Reetta Niemensivun kuvitus välittää osaltaan vaihtelevia tunnetiloja ja myös hevosen kasvun ja muutoksen.

Ja luopumisen. Varsasta tulee aikuinen hevonen ja aikuisesta vanhus. Elämän loppu on kuvattu kauniisti.

Kirjan nimi yllättää useita kertoja, ennen kuin siihen tottuu. Oikean hevosen lempinimeä on toki vaikea ryhtyä kirjaan muuttamaan, mutta silti possu-nimi hämmentää.

Päivän lehti

9.8.2020