Kulttuuri Hämeenlinna

Leena Aarnipuun hoivatahdossa lukee, mitä musiikkia hänelle pitää sairaalassa soittaa: "En toipuisi, jos kuulisin vain Suomi-poppia"

Palkittu kuoronjohtaja Leena Aarnipuu tietää, että yhdessä laulamisella on fyysisiä ja henkisiä vaikutuksia. Syke tasaantuu ja hengitys paranee. Hämeenlinnalaisissa hoivakodeissa esiintyessään hän on huomannut jopa täysin omissa maailmoissaan elävien vanhusten havahtuvan yhtäkkiä laulamaan.
Leena Aarnipuu oli mukana ideoimassa Kultainen laulukirja -laulumaratonia. Tapahtuma saanee tänä vuonna jatkoa neljännes- ja puolimaratonien muodossa. Se on leviämässä Hämeenlinnasta myös muualle Suomeen, Aarnipuu kertoo. Kuva: Esko Tuovinen
Leena Aarnipuu oli mukana ideoimassa Kultainen laulukirja -laulumaratonia. Tapahtuma saanee tänä vuonna jatkoa neljännes- ja puolimaratonien muodossa. Se on leviämässä Hämeenlinnasta myös muualle Suomeen, Aarnipuu kertoo. Kuva: Esko Tuovinen

Musiikilla on ihmeellinen voima. Ne laulut, joita on kuunnellut lapsena ja nuorena, muistaa helposti koko ikänsä. Usein vielä senkin jälkeen, kun muisti on mennyt.

Sen tietää palkittu kuoronjohtaja ja musiikkikasvattaja Leena Aarnipuu, joka on eläkkeelle jäätyään vetänyt lauluhetkiä Hämeenlinnan hoivakodeissa.

– Merkittävimmät kohtaamiset ovat sellaisia, joissa omassa maailmassaan oleva ikäihminen, joka ei juurikaan enää kommunikoi ympäristönsä kanssa, lähtee yhtäkkiä mukaan lauluun. Se on todella palkitsevaa, Aarnipuu kertoo.

Joulun alla moni närkästyi Porissa sijaitsevan Satasairaalan ilmoituksesta, jonka mukaan kuorot eivät olleet enää tervetulleita sairaalan osastoille. Aarnipuu ymmärtää potilaiden näkökulman hyvin.

– En minäkään haluaisi sairaana ja väsyneenä, että vuoteeni viereen tultaisiin laulamaan jotain, mistä minä en pidä. Näissä täytyy olla aina herkkänä, ettei tuppauduta huoneisiin, vaan pysytään yleisissä tiloissa. Itse valitsen laulut vierailuilla yleensä osallistujien toiveiden pohjalta.

Aarnipuu paljastaa tehneensä itselleen jo hoivatahdon, joka sisältää myös musiikkitoiveen.

– Minä tahdon, että korvakuulokkeisiini ei laiteta Suomi-poppia. Jos joutuisin kuuntelemaan Radio Suomea kaiket päivät, en varmaan toipuisi.

Aarnipuun lempimusiikki on klassista.

– Makuni on laaja, mutta kaikkein mieluiten kuuntelen vanhaa musiikkia. Jos haluan todella nauttia, kuuntelen barokkia.

Lapsuuden laulut tuovat tunteet pintaan

Tasavallan presidentti myönsi joulun alla Leena Aarnipuulle director musices -arvonimen kiitokseksi merkittävästä työstä kuoronjohtajana ja musiikkikasvattajana.

Vaikka Aarnipuu on jäänyt jo vuosia sitten eläkkeelle, hän jatkaa yhä kuorojen parissa. Parhaillaan hän valmistelee Kulttuurikaaren KuKa-kuorolaisten kanssa lastenlaulukonsertteja, joissa hämeenlinnalaiset mummot ja vaarit menevät laulamaan pikkukoululaisille.

– Olen laulanut polvenkorkuisesta asti, joten kaikki laulut sieltä asti ovat minulla selkäytimessä. Kun olen nyt kerännyt lapsuuden lauluja konserttia varten, ne soivat minussa kaiken aikaa yhtenä aaltona, Aarnipuu nauraa.

Lauluja valitessaan Aarnipuu huomasi, että ne herättivät hänessä edelleen samoja tunteita kuin lapsena.

– Esimerkiksi Hyljätty nukke itketti minua ihan hirveästi lapsena, ja samat tunteet tulevat pintaan edelleen.

Aarnipuu kertoo olleensa lapsena ujo. Silti hänet oli nostettu jo pienenä jakkaralle esiintymään isänsä työpaikan juhlissa.

– En tiedä, mistä se esiintymisinto oikein tuli. Se on minua näin jälkikäteen usein askarruttanut.

Juttu jatkuu kuvien jälkeen.

 Leena Aarnipuu sai joulun alla director musices -arvonimen.

Aikuinenkin jännittää esiintymistä

Kuorot kutsuivat Aarnipuuta 1970-luvun lopussa oikeastaan vahingossa.

– Satuin menemään mukaan Hämeenlinnan Kansankuoroon, joka tarvitsi kuoronjohtajaa. Pian totesin, että tämähän on kivaa. Siitä se lähti.

Eniten Aarnipuu on nauttinut aikuisten kanssa työskentelystä. Kuorolaulusta innostuneet aikuiset ovat usein valmiita esiintymään, vaikkeivät pitäisikään yksinlaulusta.

– Toki aikuisetkin osaavat jännittää hirveästi.

Oma jännittävin hetki osui 1980-luvulle, jolloin Aarnipuu oli ilmoittautunut kvartettikilpaluun. Neljän laulajan kokoonpanossa yksittäisen laulajan pienikin virhe kuuluu armotta yleisölle.

– Silloin mietin, että kuka hullu pistää itsensä vapaaehtoisesti tällaiseen tilanteeseen. Lopulta esitys meni kuitenkin hyvin. Taisimme voittaa, Aarnipuu muistelee hymyillen.

Jokaisen kuoronsa kanssa hän on päässyt nauttimaan sykähdyttävistä hetkistä.

– Huippuhetki on silloin, kun kuoro oikeasti tekee sen, mitä olen toivonut. Ne ovat superhetkiä, kun kontakti kuoron kanssa on täsmälleen molemminpuolinen.

Lue myös: Leena Aarnipuu tietää, mikä yhteislaulussa viehättää

Laulaminen voi parantaa muistia

Kuorolaulun on useissa tutkimuksissa osoitettu parantavan elämänlaatua. Laulaminen kuorossa voi lievittää stressiä ja kohottaa mielialaa ja itsetuntoa. Parhaimmillaan yhteisöllinen lauluharrastus voi jopa lievittää masennusoireita. Se myös virkistää ja parantaa muistia.

Fyysisiäkin vaikutuksia on havaittu. Laulaminen rentouttaa ja parantaa hengitystä sekä ryhtiä.

– Kun ihmiset laulavat yhdessä, heidän sykkeensä ja hengityksensä yhtenäistyvät laulettavan musiikin tempoon, Aarnipuu kertoo.

Merkitystä on myös yhteisöllisellä tunteella, joka kuorossa laulaessa tulee.

– Jaetaan yhdessä se sama tunne, mikä laulussa on. Kultaisen laulukirjan maratonissa ihmiset kommentoivat, että vaikka he eivät olleet vuosikymmeniin laulaneet, laulaminen toisten keskellä olikin yhtäkkiä kovin helppoa. Muiden laulajien läsnäolo kantaa, Aarnipuu kertoo.

Uskotko laulavasi itse loppuun saakka?

– Saa nähdä. Esiintyminen on tosi kivaa, mutta joskus tulee mietittyä, että välillä voisi jo hidastaa vähän tahtia, Aarnipuu sanoo.

Kuoro on johtajalleen kuin instrumentti. Leena Aarnipuun tähtihetki on se, kun hän saa kuoronsa soimaan juuri niin kuin haluaa.

Kultainen laulukirja saa jatkoa

Leena Aarnipuu ideoi ja pani alulle laulumaratonin, jossa laulettiin viime syksynä Kultainen laulukirja kannesta kanteen.

– Se oli tosi hieno tapahtuma. Siellä kävi laulamassa 2000 ihmistä. Kymmenet ihmiset olivat mukana alusta loppuun.

Tilaisuuden jälkeen sille on toivottu kovasti jatkoa. Aarnipuu paljastaa, että sitä on myös luvassa.

– Jatkamme lauluiltoja kerran kuukaudessa. Lisäksi maaliskuussa järjestetään neljännesmaraton ja mahdollisesti loppukesästä puolimaraton.

Tapahtuma on leviämässä Hämeenlinnasta myös muihin kaupunkeihin. Aarnipuun mukaan tapahtumaa ollaan kopioimassa ainakin Hyvinkäälle sekä mahdollisesti Pohjanmaalle.

– Se on hyvä. Juuri niin pitääkin tapahtua. Yhdessä laulaminen on ihmisille niin äärimmäisen tärkeää ja terapeuttista.

Leena Aarnipuu

71-vuotias musiikinopettaja ja kuoronjohtaja sai joulukuussa director musices -arvonimen tasavallan presidentiltä.

Opiskeli Sibelius-Akatemiassa musiikkikasvatusta. Aloitti työuransa Käpylän musiikkiopiston musiikkileikkikoulun ja viululuokan opettajana.

Toimi musiikinopettajana muun muassa Kalvolan yläasteella, Parolan seudun kansalaisopistossa, Vanajaveden opistossa sekä Päivölän kansanopistossa.

Ansioitunut kuoronjohtaja. On perustanut kymmenkunta maineikasta kuoroa, mm. Timotein, Vanajan Laulun sekä viimeksi Kulttuurikaaren KuKa-kuoron.

Jäi 8 vuotta sitten eläkkeelle. Asuu Keinusaaressa Hämeenlinnassa.

On mukana Kulttuurikaaren toiminnassa, joka vie erilaisia kokoonpanoja esiintymään mm. Hämeenlinnan hoivakoteihin.

Säestää kahta laulajaa Trio 216:ssa, jonka nimi vaihtuu kolme kertaa vuodessa, sillä se kuvaa kolmikon yhteenlaskettua ikää. Tällä hetkellä ohjelmistossa on kotimaisia ja ulkomaisia laulelmia, chansoneita ja balladeja. Trion konsertteja on tulossa kevään aikana mm. Lammin Turvantalolla, Kylmäkoskella ja Hämeenlinnan Raatihuoneella.

Päivän lehti

19.2.2020