Kulttuuri

Maaseudun tyhjentyminen herättää Kari Hotakaisessa tunteita – Noin puolet uudesta romaanista on kirjoitettu Rengossa

Maaseudun tyhjeneminen saa Kari Hotakaiselta tragikoomisen käsittelyn uudessa romaanissa.
Uusi kirja on kuin uusi elämä. Kirjoittamisessa pää pitää nollata, että suhtautuisi maailmaan kuin vastasyntynyt, vaikka onkin kaikkea muuta. Enää ei ole harhakuvia siitä, että kirja olisi helppo kirjoittaa. Ennen ajattelin, että eihän tässä kauan nokka tuhise, mutta kyllähän se tuhiseekin, Kari Hotakainen sanoo. Kuva: Laura Malmivaara
Uusi kirja on kuin uusi elämä. Kirjoittamisessa pää pitää nollata, että suhtautuisi maailmaan kuin vastasyntynyt, vaikka onkin kaikkea muuta. Enää ei ole harhakuvia siitä, että kirja olisi helppo kirjoittaa. Ennen ajattelin, että eihän tässä kauan nokka tuhise, mutta kyllähän se tuhiseekin, Kari Hotakainen sanoo. Kuva: Laura Malmivaara

Maaseutu tyhjennetään Virkistysalueeksi ja Kaupungissa tarvitaan asuntoja sinne muuttaville ihmisille. Ihmisten täytyy kertoa tarinansa ja vakuuttaa sillä, miksi juuri heidän tulisi saada katto pään päälle.

Kari Hotakaisen ensimmäiset merkinnät uuden Tarina-romaanin tiimoilta ovat neljän vuoden takaa, mutta väliin tuli muita töitä siinä määrin, että kirjoittaminen alkoi kunnolla vasta vuoden 2018 lopulla.

Ensimmäinen ajatus Hotakaisella liittyi purettaviin taloihin. Niistä saatetaan dokumentoida jälkipolville aina jotakin, mutta ei koskaan asukkaita. Hotakainen mietti, että entäs jos ihmisten elämätkin dokumentoitaisiin.

Sen kylkeen virisi visio siitä, että jos maaseutu on kokonaan tyhjennetty, mistä kaikki ihmiset löytävät asunnon kaupungissa.

– Nämä kaksi ideaa yhdistyivät jollakin aivomyrskyllä vuoden 2019 alkupuolella. Mietin sellaista karmeaa tilannetta, joka samalla naurattaa. Silloin idea on hyvä, jos siinä yhdistyy traagisia ja koomisia aineksia, Hotakainen kertoo puhelimitse.

– On vaikea keksiä riittävän hyvää ideaa, mutta jos keksii, se alkaa tuottaa räjähdysmäisesti tavaraa.

Hän kuvitteli joutuvansa yksityishenkilönä kertomaan itsestään kiinnostavan tarinan.

– Olen aina sanonut että minussa ei ole mitään mielenkiintoista. Ammattini voi olla mielenkiintoinen, mutta katson olevani samanlainen kuin muutkin. En ole kiinnostava ihminen.

Kotitalo myytiin

Vaikka Tarinan lähtötilanne on äärimmilleen venytetty, nyky-Suomessa kehitys on selvä. Kaupunkikeskukset vetävät ihmisiä ja maaseutu tyhjenee.

 


”En väitä, kumpi on parempi paikka asua.”


 

Rautalammilla Pohjois-Savossa varttunut Hotakainen kertoo myyneensä vuodenvaihteessa siskojensa kanssa heidän kotitalonsa.

– Se tunne, joka siitä syntyi, vaikuttaa paljon, minkä tyylinen se romaani on, Hotakainen kertoo.

– Lukuohjeena voin sanoa, että jos romaani tuntuu hervottomalta, se johtuu siitä, että olotila kirjoittaessa on hervoton. Se on samalla hyvin vihainen ja raivokas, samalla surullinen ja hauskakin. Lukija tekee tietysti omat johtopäätöksensä.

Muurit tulevat vastaan

Hän korostaa, että ei pidä maaseutua ja kaupunkia vastakkaisina asioina.

– En väitä, kumpi on parempi paikka asua. Totean vain sen, minkä kaikki näkevät muutenkin. Maaseutu tyhjenee.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Hotakainen kertoo olleensa kirjoittaessaan hervottomassa mielentilassa. Kuva: Laura Malmivaara

Hotakainen näkee Suomessa kaksi muuria.

Jos esimerkiksi kainuulainen lähihoitaja haluaa Helsinkiin töihin, maksumuuri tulee Hyvinkää–Riihimäki-kohdalla, kun asumisen vaatimat rahat loppuvat. Jos taas kaupunkilainen haluaa toiseen suuntaan, viimeistään Keski-Suomessa nousee vastaan työmuuri.

– Korona-aikaan voi fiilistellä, että maaseutu on kiva, mutta jos ei ole sopivassa ammatissa, ei siellä ole töitä.

– Voisin milloin tahansa muuttaa pysyvästi Renkoon, mutta monella muulla se kaatuisi siihen, että ei ole töitä. Asemani on siitä erityinen, että voin kirjoittaa samoja jorinoita missä vain.

Turhamainen teko

Tarina-romaanin riveiltä voi bongata myös itseironiaa. Siellä kuvaillaan ”erästäkin alakuloista tarhapöllöä muistuttavaa harvahiuksista, lukijansa ja arvostelukykynsä menettänyttä kirjailijaa”, joka ”otettiin koeajalle komediapaneeliin”.

– Huumorikäsitykseni peruspilari on, että jos pitää hauskaa ihmisten kustannuksella, täytyy lykätä itsensä peliin. Laitoin itseni sinne muutamalla lauseella, etten katso tätä yläpuolelta.

 


”Siitä saa ilkeillä, että olen siellä.”


 

Pitääkö olla huolissaan -paneeliohjelmaan Hotakainen kertoo päätyneensä, kun ”nuoriso pyysi ja vanhus suostui. Ehdoksi hän asetti sen, että saa lukea suoraan paperista, ei tarvitse olla spontaani ja saa tuoda pysähtyneisyyden takaisin televisioon.

– Se on enemmän kirjailijan kuin esiintyjän työtä. Siitä saa ilkeillä, että olen siellä. Televisioon meno on aina turhamainen teko, sitä on turha kiistää. Siinä hakee huomiota ja hyväksyntää, ja se tapahtui myös minun kohdallani, Hotakainen tunnustaa.

– Minulla on vilpitön mieli siitä, etten ole väittänyt olevani vähemmän turhamainen kuin joku muu.

Leikattua konjakkia

Kustantamon mainostoimittajana 1980–1990-luvulla työskennellyt Hotakainen myöntää kummastelevansa nykykehitystä, jossa jokaiselle kirjailijallekin on tärkeä luoda oma brändi.

– Kirjailijan työvälineet ovat lause ja ajatus. Sen ympärillekö pitäisi rakentaa?

Hotakaista huvittaa jälkikäteinen viisastelu esimerkiksi siitä, että Tove Janssonilla on vahva brändi.

– Se on täysin naurettavaa. Tove Janssonin ja Väinö Linnan aikaan se sana tarkoitti leikattua konjakkia. Tällaiset hahmot eivät ole koskaan kuullutkaan sellaisesta.

Oletko itse brändi?

Mutta mitä Hotakainen sanoo siihen, että onhan hän itsekin kirjailijabrändi, televisiosta tuttu?

– Jos minua pidetään sellaisena, se on syntynyt työstä ja estyneen ihmisen esiintymiskammosta. Julkinen kuva minusta on varmaan juro ja jäyhä, mutta se ei ole rakennettu. Se liittyy estyneisyyteen ja pelkotiloihin, eikä siihen, että kustantaja sanoo: tee jäyhyydestä brändi. Olen kärsinyt paljon ominaisuuksistani, joiden kautta julkinen kuva on syntynyt, hän tuumii.

– Sen synnyttävät ulkopuoliset ihmiset. Läheiset ja tuttavat eivät todellakaan pidä minua brändinä, vaan sekavana ja ihan normaalina ihmisenä. HÄSA

Päivän lehti

27.9.2020

Fingerpori

comic