Kulttuuri

Maila, ohjakset, kirja – Lasten- ja nuortenkirjoissa harrastetaan nyt enemmän kuin koskaan

Viime vuosina on ilmestynyt poikkeuksellisen paljon erilaisia harrastuksia kuvaavia lasten- ja nuortenkirjoja. Usein kirjailija tuntee kuvaamansa lajin läheisesti. Harrastusten avulla päästään käsiksi muun muassa kaverisuhteiden dynamiikkaan.

Maila iskeytyy kiekkoon, jalka ojentuu kattoa kohti, vedenpinta rikkoutuu.

Nykyiset lasten- ja nuortenkirjat käyttävät aktiivisesti ja monipuolisesti polttoaineenaan erilaisia harrastuksia. Ilmiö on kasvanut parin viime vuoden aikana, kertoo lasten- ja nuortenkirjallisuuden tutkija Päivi Heikkilä-Halttunen.

Hän toimii myös tamperelaisen Lastenkirjainstituutin julkaiseman Onnimanni-lehden päätoimittajana.

Paljon sellaista, mistä ei ennen kirjoitettu

Nykylapset ja -nuoret harrastavat aktiivisesti, ja se näkyy myös kirjallisuudessa. Aihekirjoa piisaa chearleader-toiminnasta jääkiekon kautta balettiin ja teatteriharrastukseen.

– Yksi teos kertoo uimahypyistä ja toinen kung-fusta. Kirjoja tehdään paljosta sellaisesta, mistä ennen ei ole kirjoitettu lainkaan, Heikkilä-Halttunen sanoo.

Hänen mukaansa etenkin Myllylahti-kustantamo on kunnostautunut ”harrastusromaanien” kirjon kasvattamisessa.

Harrastukset näkyvät monesti esikoiskirjailijoiden teoksissa, sillä kirjoittaja on usein itse lajin harrastaja. Esimerkiksi tuoreen Jademiekan arvoitus -lastenseikkailun kirjoittanut Joonas Tolvanen on opiskellut kung-futa Kiinassa.

Harrastusten ympärille rakennetut kirjat eivät sinänsä ole uusi asia, skaala vain on laajentunut.

Eräänlainen alkupotku on 1970-luvulla täyttä vauhtia Suomen kirjallisuuteen porskuttanut hevoskirjallisuus. Heikkilä-Halttusen mukaan sen suosiota kasvatti osittain ratsastusharrastuksen elitistinen maine.

– Oikeat hevoset eivät olleet kaikkien tavoitettavissa, mutta kirjoissa siihen maailman pääsi.

Toinen harrastuskirjojen juuri löytyy sodanjälkeisestä kirjallisuudesta, jolla tahdottiin osittain pönkittää uuden polven tahtoa maanpuolustukseen ja yleiseen tervehenkisyyteen.

Tätä tarjoilivat esimerkiksi Aaro Hongan partioaiheiset kirjat.

Kilvoittelua itsensä ja voimavarojen kanssa

Aihevalinnoilla halutaan tavoittaa tietyistä harrastuksista kiinnostuneita lukijoita – tai ainakin lapsilleen kirjoja ostavia aikuisia – mutta harrastukset ovat myös tehokkaita tarinan jännitteen ylläpitäjiä.

– Harrastuksen kautta pystyy kuvaamaan lapsen tai nuorten kehitysvaihetta tai vaikka suhdetta kavereihin ja perheeseen. Se tuo teokseen dynamiikkaa.

Usein päähenkilö päätyy harrastuksen avulla jonkinlaiseen kilvoitteluun itsensä ja voimavarojensa kanssa.

– Perhedynamiikan kuvaus tulee kiinnostavasti esille harrastusten kautta. Vanhemmat voivat kirjoissa vähätellä harrastuksen vaativuutta tai sitten kompata ja tsempata. Perheenjäsenten väliset ristiriidat nousevat esille psykologisesti uskottavasti.

Suurin osa kirjojen harrastavista päähenkilöistä on tyttöjä. Heikkilä-Halttunen toivoo, että tilanne vielä tasoittuisi. Harrastusten avulla voitaisiin myös nykyistä ketterämmin ylittää stereotyyppisiä sukupuolirooleja.

– Esimerkiksi Arja Puikkosen keppihevosista innostuvasta pojasta kertova Liitopoika oli kiva aluevaltaus. Poika osaa myös valmistaa keppareille kaikkein hienoimmat vermeet. Anneli Kanto on kirjoittanut tytön jalkapalloharrastuksesta ja Kirsi Pehkonen tyttöjen jääkiekkojoukkueesta.

”Piilopropagandaa”

Jääkiekko, jäätanssi, kilpatanssi, uiminen. Harrastukset kuulostavat kovin urheilullisilta. Kirjat eivät kuitenkaan keskity vain sporttisiin harrastuksiin. Kirjoja on kirjoitettu myös leipomisesta ja lukemisesta.

– Jälkimmäisessä tehdään samalla piilopropagandaa tuomalla esiin, miten henkilön maailmankuva avartuu.

Esiin nousee sekä yksilö- että joukkuelajeja. Monet lastenkirjat kuvaavat yhdessä pärjäämisen ja sosiaalisten taitojen merkitystä.

Johanna Hulkon Geoetsivissä lapsiryhmässä nousevat esiin eri hahmojen vahvuudet ja heikkoudet. Tiimissä erilaisista piirteistä on hyötyä. HÄSA

Päivän lehti

9.8.2020