Kulttuuri

Matti Ris­ti­ses­tä ei tullut ai­ta­juok­sun olym­pia­san­ka­ria, vaan tun­net­tu näyt­te­li­jä: "Ur­hei­lu­taus­ta antoi minulle it­se­var­muut­ta ha­keu­tua teat­te­rin pariin"

Näyttelijä Matti Ristinen oli nuorena SM-tason aitajuoksija. Mitä kovempi kilpailu, sitä enemmän innoissaan Ristinen oli. Kuva: Ari Vilminko
Näyttelijä Matti Ristinen oli nuorena SM-tason aitajuoksija. Mitä kovempi kilpailu, sitä enemmän innoissaan Ristinen oli. Kuva: Ari Vilminko

Kesän tulokset eivät kummempaa luvanneet. Oli vähän niin ja näin, mahtaako tuo Ristisen Matti päästä SM-kisoissa finaaliin.

Tilastoajat eivät itse pika-aituria vaivanneet. Edessä oli kauden päätapahtuma, ja Ristisellä piisasi itseluottamusta.

”Tiedän, että pystyn tekemään kauden parhaani”, hän ajatteli. ”Tiedän, että pystyn nousemaan palkintopallille”.

Hän oli hyvä kilpailija. Mitä kovempi kilpailu, sitä enemmän Ristinen oli innoissaan. Sitä paitsi hän tykkäsi esiintyä yleisön edessä.

Liian vähän nopeita lihassoluja

Ristinen ei ollut nopein, mutta hän oli motorisesti lahjakas. Kärsämäen Katajan nuorukainen oli varhain oivaltanut, miten aidat ylitetään mahdollisimman nopeasti.

13-vuotiaana hän oli ikäisissään Suomen paras aitajuoksija, joten tietenkin mielessä kyti unelma olympialaisista.

Ristinen valittiin Jyväskylän yliopiston liikuntalääketieteen laitoksen tutkimusryhmään. Millainen valmius hänellä olisi murtautua lajissaan maailman huipulle?

Tutkimus kesti monta vuotta. Ristinen kävi pari kertaa talvessa testeissä Kuortaneen urheiluopistolla samalla tavalla kuin esimerkiksi monet muut vuonna 1974 syntyneet lajinsa huiput: Arsi Harju, Heli Koivula ja Aki Parviainen.

Sitten tuli se riipaiseva hetki, jolloin Ristinen oivalsi, ettei hänestä taida olla tulevaisuuden suomalaiseksi olympiasankariksi. Lihassolutesteissä todettiin, että pohjoispohjalaisella pika-aiturilla on huomattavasti enemmän hitaita soluja kuin nopeita.

Oli keksittävä jotain muuta.

Näyttelijä Matti Ristinen piipahti Hämeenlinnassa vuoden 2019 syyskuussa kertomassa Olen suomalainen -elokuvan teosta. Kuva: Pekka Rautiainen
Näyttelijä Matti Ristinen piipahti Hämeenlinnassa vuoden 2019 syyskuussa kertomassa Olen suomalainen -elokuvan teosta. Arkistokuva: Pekka Rautiainen

Juokseminen opetti kilpailuviettiä

70 hitaita ja 30 nopeita!

Matti Ristisen kasvot vääntyvät leveään poikamaiseen virnistykseen, kun hän huudahtaa lihassolujensa jakauman. Ristinen istuu taloyhtiön kerhotiloissa Helsingissä ja muistelee poikavuosiaan videohaastattelussa.

Ei tullut juhlittua aituria, tuli tunnettu näyttelijä.

Urheilu jätti kuitenkin pysyvän jäljen ihmiseen, näyttelijä Ristiseen.

– Olin hyvä kilpailija. Onnistuin lähes poikkeuksetta kauden päätapahtumassa. Tunnistan sen tänäkin päivänä. Se piirre siirtyy myös näyttämölle.

Ristinen ehti nähdä nuorisourheilun suomalaisen huipun ennen kuin lopetti abiturienttina. Samaan aikaan hänessä oli kasvanut halu edetä kohti ammattinäyttelijän uraa.

– Urheilutausta antoi minulle itsevarmuutta hakeutua teatterin pariin.

Matti Ristisestä olisi voinut tulla aitajuoksun olympiasankari, vaan toisin kävi. Nopeus vaihtui näyttelemiseen. Arkistokuva: Pekka Rautiainen

Urheilun kautta löytyi nöyryys

Urheilun ja taiteen yhdistäminen ei ollut Ristiselle ongelma, vaikka kärjistetyissä puheissa niiden tulkitaan usein olevan vastakohtia.

Todellisuudessa maailmat ovat paikoin erittäin lähellä toisiaan.

– Tavoitteellisuus on hyvin leimallista tälle ammatille sekä teatterissa että kameran edessä. Teatterissa kalenterissa on ensi-ilta ja tiettyyn päivämäärään mennessä esityksen pitäisi valmistua. Samalla tavalla urheilussa kauden pääkisoissa pitäisi onnistua.

Urheilu opetti nöyryyden harjoittelemisen edessä.

– Asioita pitää ajatella pidemmässä mittakaavassa. Kilpailukausi on vain osa kokonaisuutta. Jos näyttelijänä katsoo liian lähelle ja miettii vain seuraavasta päivästä selviytymistä, iso kaari jää toteutumatta.

Flow-tilan saavuttaminen tärkeää

Teatterin ensi-ilta on kuin merkittävä kilpailu urheilijalle. Jännitys kihelmöi vartalossa kuin näyttelijä olisi astumassa lähtötelineisiin.

– Olen tilanteessa vain yhden asian takia. Jännitys on siinä, onnistunko vai en. Kuka pystyy jännityksestä huolimatta olemaan avoimin aistein, pärjää yleensä hyvin.

Niin lavalla, kameran edessä kuin urheilukentälläkin tapahtuu usein jotain odottamatonta. Joskus joku selittämätön vie taiteilijan tai urheilijan flow-tilaan, jossa tuhansien tuntien treenaaminen kiteytyy taianomaisena hetkenä.

– Sillä hetkellä, kun paine on suurin, tapahtuu putoaminen, jossa ei ajattele mennyttä eikä tulevaa. Näytellessä on aallon harjalla. Oletkin avoin ja pystyt reagoimaan siinä tilanteessa, joka on pelottanut.

Näytteleminen ei ole tulosurheilua

Urheilussa mittareina ovat sadasosat, sentit, tehdyt maalit ja saadut pisteet.

Taiteessa voidaan seurata katsojalukuja, jakaa palkintoja ja antaa tähtiä, mutta silti juuri todellisen mitattavuuden puuttuminen erottaa sen selvästi urheilun maailmasta.

Kuka on maailman paras näyttelijä? Kuka on kotimaassa kärjessä? Kenen kasvoissa on eniten taikaa, kenen puheessa koskettavuutta?

Siihen voi olla mielipiteitä, mutta ei tulosluetteloa.

– Kun tulin urheilupiireistä, ajattelin, että täytyyhän olla joku paras näyttelijä. Lähes 30 vuotta myöhemmin pystyn hahmottamaan, ettei sellaista ole. Ei ole mittaristoa. Näyttelemisen määrittäminen ja arvottaminen on todella vaikeaa. LM, HÄSA

Matti Ristinen

Syntyi 7. tammikuuta 1974 Nackassa Ruotsissa. Eli lapsuutensa ja nuoruutensa Kärsämäellä. Asuu nykyisin perheensä kanssa Helsingissä.

Valmistui Tampereen yliopistosta teatteritaiteen maisteriksi 1997. Aloitti uransa ammattinäyttelijänä Turun kaupunginteatterista.

Näytellyt lukuisissa elokuvissa. Päärooli Kari Tapion elämästä kertovassa Olen suomalainen -elokuvassa 2019. Ehdokkaana miespääosan Jussi-palkinnon saajaksi 2020.

Merkittävissä rooleissa useissa televisiosarjoissa, kuten Pirunpelto, Syke ja Kaikki synnit.

Urheilu-ura

Edusti Kärsämäen Katajaa, valmentajana Riitta Manninen.

Voitti 13-vuotiaiden Suomen mestaruuden 80 metrin aidoissa 1987. SM-hopeaa 14-vuotiaissa 1988. SM-hopeaa 16-vuotiaiden 100 metrin aidoissa 1990. SM-hopeaa hallissa 16-vuotiaiden 60 metrin aidoissa 1990.

Edusti Suomea kaksi kertaa maaotteluissa 1990 ja 1991.

80 metrin aidoissa 14-vuotiaiden kaikkien aikojen tilastossa 14:s ajalla 11,41. Kyseessä vuoteen 1991 asti käytössä ollut 76,2 sentin aitakorkeus.

Päivän lehti

6.7.2020