Kulttuuri Hämeenlinna

Miten Aulanko ja Piparkakkutalo liittyvät metsäaiheiseen kirjaan? Se selviää Juha Inovaaran trilogian päätösosassa

Kirjailija Juha Inovaara kävi entisessä kotikaupungissaan Hämeenlinnassa lokakuun alussa. Kuva: Pekka Rautiainen
Kirjailija Juha Inovaara kävi entisessä kotikaupungissaan Hämeenlinnassa lokakuun alussa. Kuva: Pekka Rautiainen

Mikä saa Lontooseen muuttaneen lahtelaiskirjailijan huokaamaan onnesta?

Hämeenlinnan Aulanko. Ja vielä erikseen HPK.

– Seuraan edelleen kaikki HPK:n pelit, vaikka olen asunut Lahdessa pitkälti yli kymmenen vuotta. Viimekeväisen kultapelin kuuntelin korvanapeista pubissa Pohjois-Englannissa. Hämeenlinna ylipäätään on minulle edelleen läheinen, Juha Inovaara sanoo.

Myllylahti-kustantamo julkaisi tänä syksynä Inovaaran kolmannen kirjan, Korven kuisketta. Se on metsäaiheisen trilogian päätösosa. Sarjassa Inovaara kertoo fiktiivisen tarinan työstä metsäalalla ja alan kehityksestä useiden vuosien aikana.

Kirjailija ammentaa omista kokemuksistaan

Kirjat pohjautuvat Inovaaran omiin kokemuksiin, mutta tarina on ottanut matkalla ohjat omiin käsiinsä ja irtautunut kirjailijan elämästä. Esimerkiksi miljöitä on jätetty etäännyttämisen vuoksi nimeämättä, mutta Hämeenlinna on silti saanut jäädä.

– Kirjassa liikutaan muun muassa Aulangolla ja Piparkakkutalossa. Halusin Hämeenlinnan itsenään mukaan tarinaan.

Inovaara teki pitkän uran metsätalousinsinöörinä. Asuessaan ensi kertaa Lontoossa vuosina 2002–2004 hän alkoi miettiä sekä alanvaihtoa että tietokirjan kirjoittamista puunhankinnasta. Hän kirjoitti ensimmäiset rivit vuonna 2003.

Sittemmin hän esitteli ideaansa tutulle kirjailijalle, ja tämä näki tekstissä fiktion ainekset.

– Ajattelin asiaa ja jopa vähän kiukustuin, kun alkuperäinen ideani tuntui karkaavan. Sitten kirjoittaminen alkoi luistaa, ja oli hauskaa käyttää mielikuvitusta.

”Minulla oli alanvaihdon jälkeen pitkään vieroitusoireita. Ostin maantiepyörän siksi, ettei minun tarvitsisi mennä metsään.”

Tie muistiinpanoista ensimmäiseksi romaaniksi vei yli kymmenen vuotta. Teksti lepäsi välillä pitkäänkin, ja Inovaara halusi julkaista sen vain, jos kustantaja löytyisi. Paikka löytyi Myllylahden erä- ja metsäkirjoista.

Kolmen kirjan aikana Inovaara on saanut käsitellyksi sekä alan muuttumisen että arjen pienet liikahdukset, kuten erilaiset kohtaamiset.

Urakka oli iso, mutta Inovaaralla oli vankka tarve muovata metsästä kirja. Alasta irtautuminen tuntui pitkään tuskalliselta, ja kirjoittaminen oli myös tapa jäsentää menneisyyttä ja vapautua siitä.

– Minulla oli alanvaihdon jälkeen pitkään vieroitusoireita. Ostin maantiepyörän siksi, ettei minun tarvitsisi mennä metsään. Nykyään suhteeni metsään on jo vapautunut. Ennen näin metsät lähinnä tulonlähteenä ja raaka-aineena, mutta nyt osaan nauttia niissä liikkumisesta, tuoksusta ja linnunlaulusta.

Kirjoittamisessa on luova tauko

Lontoossa asuminen on Inovaaran ja hänen vaimonsa toista kertaa toteutunut haave. Inovaaran tietoturva-alan työ ei juuri vaadi ihmisten tapaamista, joten hän pystyy työskentelemään toisessa maassa.

Tällä hetkellä hän pitää taukoa kirjoittamisesta. Pitkäaikainen sanottava on sanottu, eikä hän aio varta vasten etsiä seuraavaa aihetta. Se saa tulla omia aikojaan.

Lontoossa hän tekee töitä, lukee ja harrastaa liikuntaa. Maantiepyöräilyn lisäksi hän ja hänen vaimonsa ovat valinneet lajin, joka on saanut lontoolaisten leuan loksahtamaan.

– Olemme intohimoisia murtomaahiihtäjiä ja veimme Lontooseen rullasukset. Muutama on tullut kysymään, mistä sellaisia saa. HÄSA

Juha Inovaara

Syntynyt Rengossa vuonna 1965.

Kasvanut Hämeenlinnassa.

Asuu tällä hetkellä Lahdessa ja Lontoossa.

Työskenteli aiemmin metsäalalla metsätalousinsinöörinä.

Nykyään työskentelee omassa tietoturva-alan yrityksessään.

Kirjailijana kuvaa fiktion avulla nuoren miehen tietä metsäalalle ja puunhankintatehtäviin. Seuraavat osat jakavat tarinaa.

Teokset

Männyn takaa. Myllylahti 2015.

Honkametsän huminaa. Myllylahti 2017.

Korven kuisketta. Myllylahti 2019.