Valtakunnallisen Lastenmusiikkipäivän päätapahtumia vietetään tänä vuonna Hämeenlinnassa.
Sunnuntaina 17.11. Hämeenlinnan tapahtumat aloittaa nyt jo loppuun varattu juhlakonsertti. Ensi viikon tiistaina, 19.11. Verkatehtaan Vanaja-salissa juhlitaan Jellonagaalan merkeissä.
Rennossa gaalassa jaetaan Jellona-patsaita tunnustuksena lastenmusiikin saralla ansioituneille. Palkittavia kategorioita ovat esimerkiksi vuoden lastenlaulu, -levy, -musiikkiartisti ja tulokas. Lisäksi gaalassa jaetaan elämäntyöpalkintoja.
Lastenmusiikki kaipaa lisää palstatilaa
Lastenmusiikki ry:n puheenjohtaja Luca Gargano kertoo, että lastenmusiikilla menee sen puolesta hyvin, että alalta löytyy taitavia ja monipuolisia tekijöitä. Näkyvyyttä ja palstatilaa lastenmusiikki saa hänen mukaansa kuitenkin liian vähän.
– Lastenmusiikin kohdalla emme puhu musiikkigenrestä, vaan koko lapsiväestölle suunnatusta musiikista, jota tehdään kaikissa genreissä. Yksi syy koko yhdistyksemme olemassaoloon on se, että lastenmusiikkia saataisiin tuotua paremmin esiin, Gargano sanoo.
Hyvän lastenlaulun anatomia on ja ei ole yksinkertainen
Millainen sitten on hyvä lastenlaulu? Gargano toteaa, että kysymykseen on olemassa yhtä monta vastausta kuin vastaajaa.
Lastenmusiikkiin liittyy usein idea siitä, että lauluja voidaan laulaa mukana ja niihin voidaan liittää leikkejä. Varhaiskasvatuksellisesti motivoitunut lastenmusiikki on kuitenkin vain osa koko kirjosta.
– Hyvän lastenmusiikin teksti on sellainen, joka on joko lasten elämään ja kokemusmaailmaan liittyvää tai sitten jotakin kummallista ja hullunkurisen hauskaa.
Tärkein kriteeri hyvälle kappaleelle on yksinkertainen: se, että lapsi viihtyy sen parissa.
– Kyse on enimmäkseen tekstin maailmasta ja esitystavasta. Joskus ajatellaan virheellisesti, että lapsille pitäisi tarjota yksinkertaistettua kulttuuria. Lapset pystyvät kuitenkin käsittämään musiikillisesti hyvin monimutkaisiakin asioita.
Klassikkona esimerkiksi Pekka ja susi
Monimutkaisuudesta hyvänä esimerkkinä Gargano mainitsee Sergei Prokofjevin musikaalisadun Pekka ja susi. Lastenmusiikkia löytyykin siis moneen laitaan aina Prokofjevin ankkaa symboloivasta oboesta lasten räkäisille punk-keikoille, joissa asenne purkautuu ämyreistä särökitarana.
Kerrottakoon vielä, että Pekkaa ja sutta ovat historian varrella lukeneet äänilevylle esimerkiksi Bill Clinton, Mihail Gorbatšov, Sophia Loren, David Attenborough ja vaikkapa muusikot David Bowie ja Sting.
Garganon mukaan ei ole lainkaan poikkeuksellista, että myös ”aikuisille” musiikkia tehneet artistit tarttuvat lastenlauluihin. Niin on tapahtunut aina, muistammehan vaikkapa Georg Malmsténin laulamassa Mikki Hiiren merihädästä.
Mutta mites se Mikki?
Kuinka hyvin lastenmusiikki on siis kestänyt aikaa? Toimiiko Mikki Hiiri merihädässä myös moderneille lapsille?
– Biisinä se toimii edelleen. Olen huomannut, että musiikin genret eivät merkitse lapsille paljoa. Äänitteen laadun perusteella joku saattaa joskus kysyä, että onko tämä todella vanhaa musaa?
Kun Gargano muistelee itseään lapsena, hän toteaa, ettei lapsuus välttämättä ole ollut kovin erilaista silloin.
– Kun olin viisivuotias, äänitin c-kasetille omia kuunnelmiani. Omat lapseni tekevät nyt samaa iPadilla, Gargano toteaa. HÄSA
