fbpx
Kulttuuri

Miksi Hämeenlinnan kannattaa tukea Linnajazzia tai ostaa konsertteja Sinfonia Lahdelta – Kuntaliiton erityisasiantuntija vastaa

Kunnat leikkaavat kulttuurista, koska monien poliittisten päättäjienkin mielestä se on "ylimääräistä turhuutta", joka ei kuulu kunnan ydintehtäviin. Yksi painava syy pakottaa järjestämään palveluita.
Hämeenlinnan kaupunki on panostanut erityisesti lastenkulttuuriin. Se järjestää muun muassa lasten taidefestivaalin, Hippalot. Pari vuotta sitten pehmolelulampi houkutteli lapsia Hippaloissa. Kuva: Esko Tuovinen / HäSa
Hämeenlinnan kaupunki on panostanut erityisesti lastenkulttuuriin. Se järjestää muun muassa lasten taidefestivaalin, Hippalot. Pari vuotta sitten pehmolelulampi houkutteli lapsia Hippaloissa. Kuva: Esko Tuovinen / HäSa

Kuuluuko kulttuurin rahoittaminen kunnan perustoimintaan? Hämeenlinnassa on kommentoitu esimerkiksi Linnajazz-festivaalin kaupunginavustusta kysymällä, miksi kaupungin pitäisi tukea tällaista – eihän se ole kaupungin ydintoimintaa.

Kuntaliiton erityisasiantuntija Johanna Selkee kertoo joutuvansa toistuvasti oikomaan käsityksiä kulttuurin asemasta ja merkityksestä kuntien toiminnassa.

– On yleinen harha, että kulttuuritoiminta, liikunta tai nuorisotyö olisivat jotain ylimääräistä ja turhaa, hän sanoo.

Laki kuntien kulttuuritoiminnasta määrittää selkeästi, että kunnan tehtävänä on järjestää kulttuuritoimintaa joko itse, yhteistyössä toisten kuntien kanssa tai muulla tavoin.

– Kulttuurilaki on hyvin väljä ja joustava. Kunnat voivat melko vapaasti päättää, minkälaisia kulttuuripalveluita tarjoavat ja millä tavalla niitä järjestävät, Selkee sanoo.

 

Paikallinen näkemys on tärkeä

Se, että kunnat saavat itse vapaasti päättää kulttuuritarjonnastaan, on pohjimmiltaan hyvä asia. Johanna Selkeen mielestä on erinomaista, että jokainen kunta voi tarjota juuri sellaista kulttuuria kuin kuntalaiset kyseisellä paikkakunnalla haluavat ja tarvitsevat.

Paikalliset ihmiset tuntevat oman paikkakuntansa parhaiten. Heillä on näkemystä järjestää tarvittavia lähipalveluita ja mahdollisuus tarjota työtä oman alueensa taiteilijoille.

– Kulttuuritarjonta on näin ollen vahvasti kunnan päättäjien tahtotilan varassa, hän sanoo.

 

Ei numeraalisia mittareita

Koska kunnat rahoittavat itse suurimman osan kulttuuripalveluistaan, valtion ei ole mahdollistakaan säädellä sisältöjä kovin tarkkaan. Esimerkiksi perusopetuksen järjestäminen ja sosiaali- ja terveystoimen hoitajamitoitukset on tarkasti säädelty laeissa.

Kulttuuripalveluissa tällaisia numeraalisia mittareita ei ole.

Selkeen mukaan joustavuuden hintana on se, että kulttuuria pidetään helposti ylimääräisenä turhuutena, josta voidaan säästää ensimmäisenä, jos säästöpaineita on. Ja niitähän kunnissa riittää.

Esimerkiksi Hämeenlinnassa päättäjät ehdottivat takavuosina, että Linnankadun ja Lukiokadun kulmassa oleva museo myytäisiin asunnoiksi ja että sinfoniakonserttien ostaminen naapurikaupungin orkesterilta lopetettaisiin säästösyistä.

 

Kulttuuri vetää rahaa kuntaan

Johanna Selkeen mielestä puolentoista vuoden koronatauko on tuonut kulttuurialalle kaiken negatiivisen lisäksi esiin myös jotain positiivista. Päättäjillekin on käynyt selväksi, miten laaja asia kulttuuri on ja mitä kaikkea siihen sisältyy.

– On huomattu, miten isot rahat vaikkapa kuntien rahoittamissa kesäfestivaaleissa liikkuvat ja miten paljon näkyvyyttä tapahtumat tuovat paikkakunnalle, hän sanoo.

Tapahtumien talous- ja työllisyysvaikutukset esimerkiksi paikkakunnan kahviloille, ravintoloille ja mökkivuokraajille ovat tulleet näkyviksi. Selkee toivoo, että koronavuoden opetukset vaikuttaisivat asenteisiin, rakenteisiin ja tukimuotoihin jatkossakin.

Hän muistuttaa, ettei kulttuurin elinkeinopoliittisten vaikutusten tarvitse eivätkä ne saa vaikuttaa kulttuurin sisältöihin.

– Ei esimerkiksi Kuhmon kamarimusiikkia ole alun perin lähdetty luomaan aluetaloudellisista syistä. Taiteellisesta tasosta ei tingitä edelleenkään, mutta työllisyys- ja yritysvaikutukset ovat alueelle isot, hän kuvailee.

 

Kuntien vertailu on vaikeaa

Onko Hämeenlinnan kaupunki antelias vai kitsas kulttuurin tukija ja tuottaja? Hämeen Sanomat laski (29.9.), että kaupungin kulttuuripalvelut työllistävät suoraan noin 130 vakituista ja määräaikaista työntekijää muun muassa kirjastoissa, museoissa ja taiteen perusopetuksessa.

Johanna Selkeen mielestä henkilöstömäärä on hankala mittari. Kuntien kulttuurikulujen vertailu on osoittautunut kaiken kaikkiaan vaikeaksi.

Esimerkiksi useita teattereita on viime vuosina yksityistetty ja säätiöitetty. Luvut eivät näy tilastoissa, vaikka teatterin omistajana on edelleen käytännössä kaupunki.

– Itsenäisyys ja vapaus on nähty hyvänä. Samalla kulttuurin kenttä kuitenkin pirstaloituu ja etääntyy kunnan perustoiminnoista. Sitten ajatellaan, että eihän tämä kuulu kunnalle. HÄSA

Kulttuuri on lakisääteistä

Kunnan tehtävänä on järjestää kulttuuritoimintaa. Tämän tehtävän toteuttamiseksi kunnan tulee:1) edistää kulttuurin ja taiteen yhdenvertaista saatavuutta ja monipuolista käyttöä2) luoda edellytyksiä ammattimaiselle taiteelliselle työlle ja toiminnalle3) edistää kulttuurin ja taiteen harrastamista sekä niihin liittyvää kansalaistoimintaa4) tarjota mahdollisuuksia kulttuurin ja taiteen eri muotojen ja alojen tavoitteelliseen taide- ja kulttuurikasvatukseen5) edistää kulttuuriperinnön ylläpitämistä ja käyttöä sekä paikallista identiteettiä tukevaa ja kehittävää toimintaa6) edistää kulttuuria ja taidetta osana asukkaiden hyvinvointia ja terveyttä, osallisuutta ja yhteisöllisyyttä sekä paikallista ja alueellista elinvoimaa7) edistää kulttuurista vuorovaikutusta ja kansainvälistä toimintaa ja toteuttaa muita kulttuuriin ja taiteeseen liittyviä toimia.Lähde: Laki kuntien kulttuuritoiminnasta, § 3.

Kommentti: Kirjasto on joka kunnassa, onko muuta?

Kunnat saavat vapaasti päättää, tuottavatko ne kulttuuripalveluita itse, ostavatko niitä yrityksiltä ja järjestöiltä tai järjestävätkö toimintaa yhdessä muiden kuntien kanssa.

Tämä vapaus ei kuitenkaan tarkoita, että kulttuuripalvelut olisivat jotenkin vapaaehtoisia. Ne kuuluvat kuntien lakisääteisiin tehtäviin siinä missä peruskoulu tai sosiaalipalvelutkin.

Etenkin maaseutukunnissa kirjastot ovat usein ainoita kulttuurilaitoksia. Myös kaupungeissa ne ovat kohta lähes viimeisiä kunnallisia kulttuuripalveluita, joita ei ole ulkoistettu jollekin säätiölle, osakeyhtiölle tai koulutuskuntayhtymälle.

Siksikin helposti hämärtyy, mikä on kunnan rooli kulttuuripalveluiden rahoittajana tai mikä kaikki ylipäätään kuuluu kunnallisiin kulttuuripalveluihin.

Kuntien jakamat kulttuuriavustukset ovat yksi tapa luoda edellytyksiä ammattimaiselle taiteelliselle työlle ja edistää kulttuurin ja taiteen saatavuutta. Hämeenlinnassa avustussummat ovat jo pitkään olleet pienet, ja aiheuttavat vuosi toisensa perään melkoista parranpärinää.

Miksi kaupungin kannattaisi tukea vaikkapa Linnajazzia? Kuuluuko se kaupungin ydintoimintoihin? Ehkä ei, mutta jos halutaan saada näyttävä, iloinen ja ilmainen piknik-konsertti kesäiseen Linnanpuistoon, talkootyöhön nojaavan yhdistyksen tukeminen on halvin tapa toteuttaa sellainen.

Menot