fbpx
Kulttuuri

Mitä jäi mieleen kulttuurivuodesta 2021? Lue tästä Hämeen Sanomien kulttuurivieras-kolumnistien vuoden valopilkut ja iloa tuoneet ilmiöt

Kulttuurivuosi 2021 oli tapahtumajärjestäjille jälleen suhteellisen synkkä, mutta ei sentään toivoton. Hämeen Sanomien kulttuurivieras-kolumnistit poimivat vuoden valopilkkuja ja mieliin painuneita ilmiöitä vuodelta 2021.
Muusikko Jarkko Martikainen esiintyi muun muassa kulttuurikeskus Haihatuksen puistokonsertissa. Ulkoilmatapahtumat pelastivat monen kulttuurikesän. Kuva: Sara Aaltio
Muusikko Jarkko Martikainen esiintyi muun muassa kulttuurikeskus Haihatuksen puistokonsertissa. Ulkoilmatapahtumat pelastivat monien kulttuurikesän. Kuva: Sara Aaltio

Arxin askartelupussi ilahdutti

Nelli Hietala, kirjailija:

Koronakevään rajoitusten lieventyessä alkoi kulttuurinälkä olla sietämätön. Herkuttelimme koko perheen voimin Banksyn näyttelyllä Mäntässä. Sulattelimme Nick Ervincin veistoksia Hämeen linnassa ja haukkasimme Anneli Kannon Rottien Pyhimys -kirjan inspiroimina melkoisen palan Hattulan Pyhän Ristin kirkkoa. Ennen iltojen pimenemistä ehdin vielä mässäillä Huoneiden kirja -teoskokonaisuudella Turussa.

Kesän lukuisista kulttuuriherkuista huolimatta teko, joka kosketti eniten vuonna 2021, oli Kulttuurikeskus Arxin tempaus, jossa lapsiperheille jaettiin askartelupusseja. Ilmaisia pusseja annettiin sekä keväällä että kesällä, ja niistä löytyi materiaaleja ja ohjeita niin paperikukkasiin, herneenversojen kasvattamiseen, amppeleiden askarteluun kuin pupupulliinkin.

Juuri tällaiset reseptit auttavat pitämään perheet kiinni kulttuurinsyrjässä etätöiden ja vuotavien nenien värittämässä arjessa.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Hämeenlinnassa Poltinahon taidekasarmilla toimiva Kuninkaallinen Nukketeatteri teki koskettavan näytelmän yksinäisestä miehestä, joka ei uskalla kohdata todellisuutta. Kuva: Esko Tuovinen / HäSa
Hämeenlinnassa Poltinahon taidekasarmilla toimiva Kuninkaallinen Nukketeatteri teki koskettavan näytelmän yksinäisestä miehestä, joka ei uskalla kohdata todellisuutta. Kuva: Esko Tuovinen / HäSa, arkisto

Nukketeatterin yksinäinen mies mietitytti

Minttu Saarinen, kuvataiteilija:

Minulle vuoden 2021 avartavin kulttuurielämys oli Hämeenlinnan Taidekasarmin joulu -tapahtumassakin esitetty Kuninkaallisen Nukketeatterin musiikkikomedia Yksiö. Siinä esiintyy näyttelijänä itseään pitävä Rauno Lahtinen, jonka elämän kulku on valitettavan monelle arkipäivää. Käsitys omista kyvyistä ja saavutuksista on ristiriidassa todellisuuden kanssa, eikä elämä anna enää uusia virikkeitä, koska ihminen ei ole valmis ottamaan vastuuta elämästään.

Esitys herätti tunteita mutta ennen kaikkea se muistutti siitä, miten helppo on jättäytyä oman elämänsä ulkopuolelle.

Suuruuskuvitelmat voivat tuntua helpolta pakotieltä elämästä, jota ei halua kohdata. Paras kulttuurikokemus on mielestäni sellainen, joka saa miettimään, herättää ja avartaa omaa käsitystä maailmasta, itsestään ja niiden suhteesta.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Koronapassi oli monien mielestä kulttuurivuoden paras tapaus, vaikka sen käyttöaika jäi tältä erää lyhyeksi. Kuva: Lassi Puhtimäki / FL
Koronapassi oli monien mielestä kulttuurivuoden paras tapaus, vaikka sen käyttöaika jäi tältä erää lyhyeksi. Kuva: Lassi Puhtimäki / HäSa, arkisto

Koronapassi oli kulttuurihelmi

Antti Krapu, arkeologi ja kontrabasisti:

Kulttuurialan katastrofi jatkui suhteellisen synkkänä vuonna 2021. Optimistisimmat ehtivät kesällä jo uskoa koronan selätetyksi, mutta toisin kävi. Ainoa valopilkku tunnelin päässä oli 16.10.2021 voimaan tullut laki koronapassista, joka on mahdollistanut elämän kulkutaudin kanssa myös talvikaudella.

Jos tilanne pahenee, tulee lakia ja sen tulkintoja tarkistaa. Matalan riskin kulttuuripalvelut ja tapahtumat on mahdollista toteuttaa passin kanssa turvallisesti, vaikka joku muu rilluttelu pitäisi väliaikaisesti kieltää. Hätäjarrua ja uutta totaalisulkua ei toivo kukaan.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Serlachius-museoiden Banksy-näyttely Mäntässä veti yleisöä viime kesänä. Kuva: Soile Toivonen

Banksyn näyttely oli hienompi kuin luulinkaan

Janne Auvinen, Verkatehtaan toimitusjohtaja:

Koinko kulttuurikokemuksia? Vuosi tuntui jälkikäteen tyhjältä. Mutta ei sentään. Mieltäliikuttavia hetkiä löytyi useampiakin. Hieno hetki oli lokakuun loppu. Lomautettu väki oli taas töissä ja saimme avata katsomot. Verkatehdas oli täynnä tuttua puheensorinaa, yleisöä.

Näyttelyistä jäi mieleen Banksy, jota epäilin näyttelykelvottomaksi. Turhaan. Hieno näyttely.

Teatterissa koin Espoon taian, neljä tuntia Lehmanien parissa kiehtoi niin, että kello unohtui. TTT potkaisi Hamletilla rintaan niin, että itkin. Teki hyvää. Katsomo täynnä nuorta väkeä. Jouluna pääsin lopulta Mieskuoro Eugan konserttiin, jota ei nyt jouduttu perumaan.

Vuoden katsomohetki oli Tuula Amberlan konsertti, viidesti siirretty. Vaikka äiti oli välillä muuttanut ryhmäkotiin, haettiin 90-vuotias mukaan. Ilon itku ei tahtonut loppua, kun päästiin saliin. Eilan sanoin: “moni itseään taiteilijaksi sanoo, mutta Tuula on”.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Maaria Wirkkalan teos Ei aivan viaton oli esillä Vallisaaressa Helsinki Biennalessa. Kuva: Soile Toivonen

Yhdessä koettu Helsinki Biennale hiljensi

Sirpa Taulu, Kettuki ry:n toiminnanjohtaja:

Tämän vuoden ehdottomasti parhaita kokemuksia ovat olleet läheisten kanssa vietetty yhteinen aika näyttelyissä, teatterissa ja konserteissa. Koskettavimmat muistot syntyivät ajallisesti ohikiitävistä hetkistä. Kaj Chydeniuksen juhlakonsertti Tampere-talossa yhdisti isää ja siskoani toisiimme ihan uudenlaisella tavalla.

Nostalgia, muistot, jokaisella meistä omansa. Konsertissa rakastimme koiria, mummoja, vanhojapiikoja, salaattia ja sellerinjuurta ja otimme puhelimella yhteiskuvan.

Spontaanilla perhereissulla Helsinki Biennaleen löysimme itsemme metsämonttuun pakkautuneena Vallisaaresta. Arvo Pärtin musiikki hiljensi meidät liki pyhään kokemukseen Janet Cardiffin ja George Bures Millerin Forest-teoksessa ja aurinko siivilöytyi juuri siinä oikeassa kohtaa tytärteni kasvoille.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Ilomantsin karhufestivaalilla syntyneet teokset sijoitetaan kylänraitille. Esa Leppäsen veistos on Hei halataan. Kuva: Riitta Ryynänen, MSL.

Puunveisto hurmasi kertaheitolla

Paula Susitaival, muotoilija, muusikko:

Kulttuurivuosi 2021 oli yhtä eriskummallinen kuin edeltäjänsäkin. Elän ja hengitän musiikkia, ja musiikkitapahtumat, kuten tiedetään, olivat kortilla koko vuoden. Kuvataidetta ja arkkitehtuuria on helpompi nauttia hygieenisesti ja pärskimättä, joten elämykset painottuivat näihin lajeihin.

Työni ansiosta sain kokea jotakin unohtumatonta Ilomantsin Karhufestivaalilla. Vierailin tässä kansanomaisen puunveiston riemujuhlassa kotikulmillani Pohjois-Karjalassa ensimmäistä kertaa, ja tapahtuma kiilasi kulttuurivuoteni kohokohdaksi yhdellä sahajauhon pöllähdyksellä.

Tapahtumassa voi seurata hitaan ja nopean puunveiston ihmettä ja todistaa valtavien pöllien muodonmuutosta. Veistäjien töissä on rouheutta ja herkkyyttä, karkeutta ja kärkevää kannanottoa. Vastakohdat hurmaavat – ja taito!

Musasunnuntaissa kuvataide kohtasi musiikin

Olli Soini, kulttuurituottaja:

Elokuun ensimmäisenä meitä suuntasi autollinen kaveruksia Riihimäeltä Joutsaan. Lähdimme saattamaan Martikaisen Jarkkoa Haihatukseen, missä hänellä oli keikka. Ja siitähän tulikin ikimuistoinen retki!

Kuvataiteen kesänäyttelyistä Haihatuksessa on nautittu jo parikymmentä vuotta. Paikan uusi tirehtööri, Risto Puurunen, on tuonut kuvataiteiden rinnalle vahvasti musiikin, muun muassa nämä kesäiset Musasunnuntait. Idea on niin hyvä, että haluaisin varastaa sen Laurinmäen Keltaiselle talolle.

Jo ennen musiikkiesitystä olin ehtinyt nähdä tajuntaani poksauttelevaa taidetta, kuunnella pari aiempaa keikkaa, tavata ihmisiä ja ihmetellä villinvapaata ilmapiiriä. Tarvitsemme paikkoja, joissa voimme pönöttämättä asettua taiteen syleilyyn, kohdata ihmisiä, heittäytyä rakkaudelliseen ilmapiiriin, antautua hienojen taiteilijoiden havahduttamina toinen toistemme hehkulle ja olla juuri sitä mitä me olemme, ihmisiä vain, suviyössä.

Kulttuurivieras-kolumnien kirjoittajat vuonna 2022

Verkatehtaan toimitusjohtaja Janne Auvinen

Kirjailija Nelli Hietala

Arkeologi Antti Krapu

Tanssipedagogi Maiju Milad

Muotoilija, muusikko Paula Susitaival

Kustantaja Saara Tiuraniemi

Kolumnit julkaistaan Hämeen Sanomien kulttuurisivuilla lauantaisin.

Menot