Kulttuuri

Miten suositellaan lukemista lapselle tai nuorelle? – Neljä ammattilaista kertoo

Moni aikuinen voi tuntea olevansa eksyksissä lasten- ja nuortenkirjaviidakossa, ehkä nuori lukija itsekin. Neljä ammattilaista kertoo, miten kirjoja löydetään.
Kuvitus: Soile Toivonen

Tekisi mieli antaa lapselle tai nuorelle kirja tai ehdottaa lukemista. Mutta millainen kirja? Miten sen osaa valita? Entä jos se on vaikka pelottava?

Kysyimme neljältä kirjallisuusalan ammattilaiselta neljä kysymystä.

1. Millä kriteereillä suosittelet lukemista lapsille tai nuorille?

2. Onko jokin aihepiiri liian pelottava tai muuten vaikea?

3. Kuinka hyvin suosittelun kohde pitää tuntea?

4. Toimivatko kustantamojen ikäryhmäsuositukset?

 

Ulla Karila, informaatikko, Hämeenlinnan pääkirjasto

On hyvä, jos kirja johdattaa seuraavaan.
1. Kriteerit vaihtelevat henkilöstä ja ryhmästä riippuen. Pyrin pitämään lukemisen kynnyksen matalana. Suosittelen kirjoja, joista olen itse innostunut tai osaan kertoa taustaa. Samalla ajattelen jatkoa eli on hyvä, jos kirja johdattaa seuraavaan. Suosin suomalaisia kirjailijoita. Meillä julkaistaan laadukkaita lasten- ja nuortenkirjoja.

2. Aika harvoin tulee liian vaikeaa vastaan. Joskus pitää ottaa vaistot käyttöön, jos kirjassa puhutaan esimerkiksi vanhempien kuolemasta, vakavasta sairaudesta tai traagisesta tapahtumasta. Etenkin nuoret tuntuvat kuitenkin kestävän rankkojakin aiheita ja jopa haluavat lukea niistä.

3. Kirjastossa ei yleensä ole tilaisuutta tuntea kohdetta hyvin. Haastattelemalla selviää paljon. Jos kysymyksessä on aloitteleva tai vastahakoinen lukija, on hyödyllistä tietää, mitä hän harrastaa tai mistä ylipäänsä on kiinnostunut.

4. Kirjastossa ei ole käytössä varsinaisia ikäryhmäsuosituksia. Lukudiplomikirjat ryhmitellään luokka-asteiden mukaan, mutta sekin on tarkoitettu suuntaa-antavaksi. Jokainen lapsi ja nuori on lukijana omanlaisensa, ikä ei ole ainoa eikä usein edes tärkein tekijä.

 

Päivi Haanpää, sanataideohjaaja ja kirjoittaja

Kirja, josta itse pidän, ei välttämättä iske nuoreen.
1. On hyvä kuulostella lukemisen tasoa ja tottumuksia eli sopiiko lukijalle ytimekäs kieli tai lyhyt muoto vai rönsyilevämpi kielenkäyttö ja tuhdimpi teos. Kirja, josta itse pidän, ei välttämättä iske nuoreen. Olennaista on se, että nuori lukee kirjaa, josta hän voi innostua.

2. Jos kirjassa on esimerkiksi väkivaltaa, karuja kohtaloita tai kauhua, siitä kannattaa kertoa. Entä kuvataanko asioita realistisesti vai rivien välissä? Hyvä suositus auttaa lukijaa arvioimaan, onko kirja häntä varten. Maailman raadollisuus vyöryy uutisista, nettisivuilta ja huhupuheista. Kirjaa lukiessa mielikuvitus tekee oman työnsä – kenties armollisemmin.

3. Olisi aina parasta, jos pääsisi ensin juttelemaan nuorten kanssa ja kuulisi, millaisista kirjoista he ovat tähän asti pitäneet, millaisia tekstejä itse kirjoittaneet tai mitä he muutoin tekevät vapaa-aikanaan.

4. En pidä ajatuksesta, että ”lapset” tai ”nuoret” ovat yhtenäistä massaa. Tietenkin ikä vaikuttaa kirjasuosituksiin – kahdeksanvuotiaan maailma on osin aika erilainen kuin vaikka 16-vuotiaan, ja ekaluokkalaisen lukutaito vielä erilainen kuin seiskaluokkalaisen.

 

Päivi Niskanen, myymäläpäällikkö, Hämeenlinnan Suomalainen kirjakauppa

Kustantajien luomat ikäsuositukset ovat hyviä apuja.
1. Suosittelen luettavaa lapsen tai nuoren lukuhistorian perusteella ja kiinnostuksen kohteiden mukaan. Kirjoista saan tietoa myös arvosteluista ja palautteista.

2. Ei ole. Lasten ja nuorten tiedonjano on valtava, ja he haluavat tietää kaikesta hyvinkin ennakkoluulottomasti. Usein vanhemmat tai isovanhemmat haluavat ohjata lapset perheelle tärkeisiin aiheisiin. Joskus voi olla ennakkoasenne joihinkin aiheisiin, kuvituksiin, kirjailijaan tai kulttuuriin. Näitä kunnioitetaan suositteluissa.

3. Henkilöä ei tarvitse tuntea tarkkaan, mutta on hyvä tietää jotain lukijasta ja lukutottumuksista, kuten ikä ja harrastukset. Kustantajien luomat ikäsuositukset ovat hyviä apuja.

4. Ikäryhmäsuositukset toimivat pääsääntöisesti hyvin suunnannäyttäjänä. Sisältö on aina tärkein.

 

Sini Helminen, kirjailija ja kirjavinkkaaja

Yleensä lapset ja nuoret osaavat itse arvioida, kiinnostaako pelottavampi materiaali.
1. Mistä kirjasta lapsi tai nuori on tykännyt? Entä elokuvista? Jos kyseessä on vaikka seiskaluokkalainen, joka tykkää pelata ja jonka lukutaito on heikko, suosittelen Aleksi Delikourasin Nörttejä. Ryhmävinkkauksiin valitsen ikäryhmän keskimääräisen lukutason mukaan laajasti eri genrejä, uutuuksia ja sarjoja, helppoa ja vaativaa.

2. Raja menee melko lailla ikäryhmittäin. Esimerkiksi seksiä sisältäviä kirjoja en vinkkaa alakoululaisille. Kauhua otan aina mukaan, sillä sitä on joka lähtöön. Varoitan kirjoista, jotka saattavat aiheuttaa ahdistusta. Yleensä lapset ja nuoret osaavat itse arvioida, kiinnostaako pelottavampi materiaali. Joillekuille nimenomaan rankat aiheet herättävät lukuhalun, kun se lastenosastolta siirryttyä on voinut sammua.

3. Perehtyneisyys lasten- ja nuortenkirjallisuuteen ja uutuuksiin on joskus eniten avuksi. Joskus lukija itsekin vasta haeskelee kiinnostuksen kohteitaan. Välillä vanhemman tai läheisen voi olla vaikeaa pysyä kärryillä lapsen kehittymisestä, ja se voi sokaista valitsemaan liian nuorelle tarkoitettuja kirjoja.

4. Ikäryhmäsuositukset ovat keskiarvoja. Aina on niitä, jotka kaipaavat helpompaa tai haastavampaa luettavaa. Ongelman ymmärtää anekdootin kautta: lapsi, joka oli lainannut kasan kirjoja vinkkauksestani, toiveikkaasti pyysi myös sopivaa luettavaa 25-vuotiaille, jotta hän voisi viedä kirjan isosiskolle. Teini-ikäiselle ei kannata ensimmäiseksi tarjota Viisikoita eikä ekaluokkalaiselle Game of Thronesia.