Kulttuuri Hämeenlinna

Naamion takana on helppo piileskellä, mutta teatterilavalla se on pääroolissa

Naamionäyttelemisen ydin on kehollisen ilmaisun löytämisessä.
Draamapedagogi Anne Herralaa viehättää naamionäyttelemisessä se, miten syvälle kehon ilmaisuun ja tunteisiin sanattomalla näyttelemisellä voi päästä. Kuva: Siiri Herrala
Draamapedagogi Anne Herralaa viehättää naamionäyttelemisessä se, miten syvälle kehon ilmaisuun ja tunteisiin sanattomalla näyttelemisellä voi päästä. Kuva: Siiri Herrala

Kun näyttelijä laittaa kasvoilleen ilmeettömän neutraalinaamion, sukupuoli, ikä ja kasvojen välittämät tunteet ovat kertaheitolla pois pyyhkäistyjä.

– Neutraalinaamio on keino kehollisen ilmaisun löytämiseen, ja se kasvattaa myös tunneilmaisua. Neutraalinaamioita on käytetty näyttelijäntyön koulutuksessa kautta aikojen, sanoo draamapedagogi Anne Herrala.

– Lisäksi naamio suojelee yksilöä ja hänen identiteettiään. Naamion takana on helppo olla piilossa. Naamionäytteleminen on hyvä keino aloittaa esiintyminen tai kokeilla näyttämöllä olemista, jos pelkää tai jännittää esiintymistä.

Hän vertaa naamion käyttämistä nykyajan ilmiöön, jossa teinit peittävät kasvojaan hupuilla, lippiksillä ja aurinkolaseilla.

– Ihmisillä on tarve olla piilossa. Naamionäyttelemisessä on sama ilmiö. Ihminen kokee olevansa turvassa naamion takana.

Pitkät perinteet

Naamionäyttelemisellä on pitkät perinteet, jotka juontavat eurooppalaisittain antiikin Kreikkaan.

Euroopan ulkopuolella naamioita on käytetty uskonnollisissa rituaaleissa ja seremonioissa, ja esimerkiksi Japanissa Nō-teatterissa naamioita käytetään edelleenkin.

Naamion käyttöön liittyy monia sääntöjä.

– Naamion pyhyys on yksi tärkeimmistä säännöistä. Naamioita pitää käsitellä ja kohdella kunnioittavasti. Naamiota ei saa koskaan koskea yleisön nähden.

Naamio pitää esimerkiksi pukea ja riisua aina selin yleisöön, jotta illuusio säilyy. Tähän liittyy myös se, että näyttelijän pitää aina esiintyä kasvot suoraan yleisöön päin eikä päätä saa kääntää niin, että naamion reunat ja kiinnitystapa näkyvät.

– Jos halutaan näyttää, että hahmo katsoo jotakin, silmän liikettä ei silti saa näkyä.

Naamiot voivat maksaa parisataa euroa kappale, mikä voi rajoittaa innostusta naamionäyttelemiseen. Kuva: Johanna Litmanen

Yhteyksiä mimiikkaan

Koko kasvot peittävä naamio ei myöskään koskaan puhu. Puolinaamioiden eli commedia dell’arte -naamioiden kanssa esiintyjä voi puhua.

– Neutraalinaamioilla näytteleminen ammentaa tosi paljon mimiikasta. Keho ja liike ovat ainoat keinot ilmaista jotain asiaa ja tunnetta. Liikkeet ovat rauhallisia, harkittuja ja selkeitä, mutta liikkuminen ei saa olla hidastettua tai robottimaisen jäykkää, Anne Herrala korostaa.

Esimerkiksi rakkautta voi Herralan mukaan kuvastaa keskinäisillä katseilla, kainostelevilla eleillä, kosketuksella ja vaikka viemällä käden sydämelle.

– Tilankäyttö on erittäin tärkeää. Se, ollaanko toisen lähellä vai kaukana toisistaan, millaisella rytmillä lähestytään toista – kiirehditäänkö toisen luo ajatuksella ”oi ihana rakkaani” vai mennäänkö ujostellen ja epäröiden, esimerkiksi jos kyseessä on Romeo ja Julia -tyyppinen kielletty rakkaus, Herrala kuvailee.

Surua taas pystyy ilmaisemaan vaikkapa alaspäin menevällä kehonkielellä – silloin liikkeet ovat raskaat ja katseen suunta alas.

Herrala käyttää harjoituksissa ja esityksissä paljon tunnelmaa tukevaa musiikkia.

Melko tuntematon taiteenlaji

Anne Herralan mukaan naamionäyttelemisellä ei juurikaan ole jalansijaa Suomessa.

– Se on vähän sivussa, ja olen kovasti ihmetellyt miksi. En tiedä, pidetäänkö sitä liian omituisena tai vieraana.

Fyysiseen teatteriin ja klovneriaan erikoistunut ohjaaja, opettaja ja klovni, FM Taina Mäki-Iso on Suomessa uranuurtaja naamionäyttelemisessä. Lisäksi helsinkiläinen Teatteri Metamorfoosi on fyysiseen teatteriin erikoistunut ryhmä, joka tarjoaa esityksiä ja koulutusta, valmistaa naamioita ja järjestää festivaalitoimintaa.

Herralaa kiehtoo naamionäyttelemisessä nimenomaan sen ilmaisuvoima.

– Sillä pystyy ilmaisemaan niin paljon ja pääsemään esiintyjänä syvälle tunteisiin. Katsomiskokemus on todella vaikuttava, maaginen ja pyhä. HÄSA

Anne Herrala

Syntynyt 28.3.1975 Kihniössä.

Asuu Pirkkalassa.

Koulutus: filosofian maisteri.

Työ: äidinkielen ja ilmaisutaidon opettaja (opintovapaalla), draamapedagogi.

Innostui teatterista Oriveden opistossa opiskellessaan puheviestintää.

Opiskellut Tampereen yliopistossa teatterin ja draaman tutkimusta sekä Teatterikorkeakoulussa fyysistä teatteria.

Vetää erilaisia draamaryhmiä mm. kehitysvammaisten ja senioreiden kanssa sekä työhyvinvointipäiviä ja koulutuksia.

Perhe: mies sekä 9-vuotias poika ja 14-vuotias tyttö.

Harrastukset: liikunta.