Kulttuuri Riihimäki

Näyttelijä haki vauhtia Lapista asti ja palasi Riihimäelle, vaikka vannoi, ettei tulisi takaisin – "Sanottiin, että katso ettei nouse kusi päähän"

Riihimäkeläinen Onerva Tikka haki näyttelijäntyöhönsä vauhtia Lapista asti.
Onerva TIkka pelasi nuorena intohimoisesti jalkapalloa, ennen kuin se jäi nuorisoteatterin kiireiden alle. Nyt muutamana kesänä hän on päässyt pelaamaan Papillonin Pallon harrastejoukkueessa Riihimäellä. Kuva: Esko Tuovinen
Onerva TIkka pelasi nuorena intohimoisesti jalkapalloa, ennen kuin se jäi nuorisoteatterin kiireiden alle. Nyt muutamana kesänä hän on päässyt pelaamaan Papillonin Pallon harrastejoukkueessa Riihimäellä. Kuva: Esko Tuovinen

Joskus on mentävä kauas nähdäkseen lähelle.

Niin kävi myös näyttelijä Onerva Tikalle, joka on asunut Riihimäellä nyt reilun vuoden, vaikka vannoi aikanaan niin monen muualle muuttavan nuoren tavoin, ettei enää koskaan palaisi kotikaupunkiinsa.

Työskennellessään Rovaniemen teatterissa hän käväisi kotikonnuilla ja tapasi riihimäkeläisen miehen. 800 kilometrin etäsuhde toimi siinä määrin, että viime ystävänpäivänä Onerva Kärkkäisestä tuli Tikka.

– Siinä vaiheessa Riihimäki näyttikin aika ihanalta. Ehkä se on jotain biologiaakin kolmenkympin korvilla, hän arvioi.

Heinäkuun puolivälissä Tikat saivat esikoistyttären, joten näyttelijä viettää nyt vanhempainvapaata. Töihin ja opintoihin Tikka aikoo palata vuoden päästä syksyllä.

– Teatterikorkeakoulun professorini Elina Knihtilä sanoi, että pidä kunnolla äitiyslomaa äläkä tee töitä. Oli hyvä saada auktoriteetilta sanat, että ole ihan rauhassa.

 

Niin, se teatterikorkeakoulu.

Nuorempana Tikka pyrki näyttelijänlinjalle kertamäärän, johon yhden käden sormet eivät riitä ja kahdesta kädestäkään ei jää montaa käyttämättä.

Sitten kohtalo puuttui peliin keväällä 2017. Rovaniemen teatteri tarvitsi näyttelijää nopealla varoitusajalla. Tikka haki ja sai paikan.

– Se oli aika hurja, äkkinäinen hyppy, mutta niin hieno tilaisuus, että se kannatti ottaa vastaan.

Tikka työskenteli Rovaniemellä pari vuotta.

– Olin fiiliksissä joka aamu, kun kävelin töihin. Pääsin tekemään kaikkea estetiikkaa laidasta laitaan. Opin työtä ja tuntui, että nyt olen näyttelijä.

Melkoisen kurkistuksen tarjosi myös mukanaolo Lapin alueteatterin kiertueryhmän Pessi ja Illusia -lastennäytelmässä, joka kiersi läpi kaikki Lapin kunnat käsivartta myöten.

Perspektiivi avartui, kun esitykseen tuli katsojia tusinan verran – koko kunnan lapset ja nuoret päiväkodista lukiolaisiin.

– Tuntui palkitsevalta viedä iloa sinne, missä kulttuuria on harvemmin. Lapset olivat ihan fiiliksissä.

 

Viime vuoden keväällä työt Rovaniemellä päättyivät ja Tikka muutti Riihimäelle.

Samalla hän sai vihdoin myös himoitsemansa paikan. Ovi avautui teatterikorkeakoulun maisteriopintoihin, jotka hän aloitti viime syksynä.

– Se oli pitkäaikainen unelma ja siitä oli vaikea päästää irti, minkä vuoksi varmaan siellä nyt olenkin. Se on koulu muiden joukossa, mutta jostain syystä se on noussut tällaiseen asemaan. Minullekin sanottiin, että ”katso sitten, ettei nouse kusi päähän”, Tikka pohtii.

– Ajattelen, että minua kiinnostaa ihan se sieltä saatava oppi. Esimerkiksi Rovaniemellä ääneni ei tahtonut kestää, ja toivon saavani siihen apua, että pystyn tekemään ammattia.

Hän myös pohtii, että ikä on opinnoissa myös etu.

– Tunteet ovat samat – häpeä, riittämättömyys ja muut – mutta nuorempana oli vähemmän keinoja käsitellä niitä.

 

Jos teatterikorkeakoulua kohtaan on ollut joskus glorifiointia, sitä oli aikanaan myös varhaisteini-ikäisellä Tikalla Riihimäen nuorisoteatteriin. 12-vuotias tyttö hakeutui sinne pari vuotta vanhemman isosiskonsa Kielo Kärkkäisen perässä, ja viihtyi lopulta vuosikymmenen.

– Kaupassa nähdyt nuorisoteatterilaiset näyttivät rennoilta ja ajattelin, että se on paikka, jossa saa olla myös vähän outo. Sellainen se kokemus sitten olikin, ja siellä oli hauskaa.

Ylioppilaaksi kirjoitettuaan Tikka mietti hetken suuntaansa, mutta halusi seurata unelmaansa näyttelijän uralle. Hän ajatteli, että se tarjoaa mahdollisuuden ikään kuin kokeilla useita ammatteja.

Tikka kiitteleekin, että nykyään teattereissa roolitus ei ole enää niin konservatiivista, vaan siellä pääsee kokeilemaan erilaisia rooleja.

– Olen aina tykännyt tehdä esimerkiksi groteskeja mieshahmoja, leikkiä jotain muuta kuin on. Jos on taipumusta ylianalysointiin siviilissä, näytteleminen tarjoaa kentän toisenlaiseen hassutteluun. HÄSA

Onerva Tikka

32-vuotias riihimäkeläinen näyttelijä.

Omaa sukua Kärkkäinen, vaihtoi nimensä Tikaksi mentyään naimisiin tänä vuonna.

Opiskellut vuoden Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun näyttelijäntaiteen maisteriohjelmassa. Jäljellä noin 1,5 vuoden opinnot.

On alkavan lukuvuoden vanhempainvapaalla.

Valmistui teatteri-ilmaisun ohjaajaksi Metropolia-ammattikorkeakoulusta 2015, opiskeli näyttelijäntyötä Lahden kansanopistossa 2009–2011.

Kiinnitettynä Rovaniemen teatterin näyttelijänä keväästä 2017 kevääseen 2019.

Vieraillut näyttelijänä Lappeenrannan kaupunginteatterissa, Keski-Uudenmaan teatterissa, Nälkäteatterissa, Vaara-kollektiivissa, Yövieraat-teatterissa ja Graniittiteatterissa.

Tehnyt Juha Hurmeen kanssa yhteistyössä esimerkiksi Operaatio Paulaharjun ja Aleksis Kiven Lean, josta näytöksiä mm. Kansallisteatterissa ja KOM-teatterissa.

Myös ohjannut sekä opettanut teatteri-ilmaisua.

Unelma: Kesäpaikka järven rannalla.

Motto: Iloitse menettäessäsi päivittäin uusia varmuuksia.

Mitä ajattelin, kun heräsin aamulla: Vauva itkee, hänellä on nälkä.

Millainen on hyvä työpäivä: Nauruntäyteinen.

Millainen on takkuinen työpäivä: Kun yhteys itseen ja muihin on katkolla.

Päivän lehti

27.9.2020

Fingerpori

comic