Kulttuuri

Näyttelyarvio: Anna Ellménin veistokset ovat kuin hahmoja historian hämärästä

Anna Ellmén: Espèces perdues / Kadotettuja lajeja. Galleria Kone. Hämeenlinnan Verkatehtaalla 23.11. saakka.
Anna Ellménin näyttelykokonaisuus pitää sisällään pronssi- ja sekatekniikkaveistoksia. Kuvassa teos Blue Baby. Kuva: .
Anna Ellménin näyttelykokonaisuus pitää sisällään pronssi- ja sekatekniikkaveistoksia. Kuvassa teos Blue Babe. Kuva: Galleria Kone

Talvikauden taideantia täydentää turkulaistaiteilija Anna Ellménin (s. 1981) kuluvan vuoden tuotantoa esittelevä näyttely.

Forssalaissyntyinen kuvanveistäjä tutkii teoksissaan muun muassa yhteiskunnallisia kysymyksiä, valtaa sekä ihmisen ja luonnon välistä suhdetta.

Kuvataiteen lisäksi kulttuurihistoriaa opiskellut Ellmén kuvaa Galleria Koneessa nähtävissä veistoksissaan sukupuuttoon kuolleita eläinlajeja ja niiden osia. Ranskalaisen eläintieteilijä Georges Cuvierin (1769–1832) teorioihin perehtynyt kuvanveistäjä on hakenut innoitusta veistoksiinsa yleisesti tunnetuista sekä kuvitteellisista tarinoista, jotka liittyvät kadonneisiin lajeihin.

Ellménin näyttelykokonaisuus pitää sisällään pronssi- ja sekatekniikkaveistoksia.

Karheat pronssipinnat yhdistävät kallon muotoon työstettyjä veistoksia ja tyyliteltyjä eläinfiguureja erilaisine esittävine yksityiskohtineen. Tarkoituksellisen rujoksi jätetty työstöjälki ja maalattu pinta toimivat erityisen hyvin kalloja ja niiden osia kuvaavissa veistoksissa.

Teoksissa, kuten Blue Babe, Jättiläisen hammas ja Smilodon, lopputulos muistuttaa erehdyttävästi maakerrosten alta kaivettua arkeologista tutkimusaineistoa ja suuntaa ajatukset historian hämärään.

 

Pienikokoisista eläinhahmoista löytyy sen sijaan kulttuurihistoriallisia yksityiskohtia ja elementtejä, jotka vihjaavat niiden takaa löytyviin tarinoihin.

Berberileijona sirkuksessa on laitettu hyppäämään liekehtivän renkaan läpi, ja Atlaskarhun iltaruskossa lähes täysin hapertunut karhuhahmo tasapainottelee kuoresta löytyvää maapalloa kuonollaan.

Erityisen runsaasti mielikuvitusta herätteleviä yksityiskohtia löytyy monitahoisesta Kreivi Rabenin olohuoneesta. Moneen suuntaan kurkotteleva veistos tuo katseiden eteen eräänlaisen miniatyyrieläimistä, linnuista ja huonekaluista koostuvan menneiden aikojen kuriositeettikabinetin.

Nämä museoiden edeltäjinä toimineet kokoelmat sisälsivät yleensä varakkaiden keräilijöiden harvinaisia, arvokkaita tai epätavallisia esineitä.

 

Näyttelyn Espèces perdues / Kadotettuja lajeja kiehtova visuaalisuus ja sisällöllinen syvyys tiivistyy erityisen hyvin kokonaisuuden kookkaimmassa teoksessa, Martha muistelee menneitä.

Sen lintufiguuri pyrkii viimeistä kertaa vapauteen epämuodostuneesta häkistään lajin menneiden kukoistuskausien koristaessa häkin päälle asetetun origamihenkisen lintuhahmon pintoja.