Kulttuuri

Näyttelyarvio: Graphica Creativa 2019 esittelee taidegrafiikan moniulotteisena taiteenalana

Graphica Creativa 2019 – Hereafter. Jyväskylän taidemuseo. 27.9.–1.12.2019
Holly de Moissac, Femme Fatale-Reach, Repeat, 2018, reliefigrafiikka ja monotypia. Kuva: -
Holly de Moissac, Femme Fatale-Reach, Repeat, 2018, reliefigrafiikka ja monotypia.

Graphica Creativa on Jyväskylässä kolmen vuoden välein järjestettävä kansainvälinen grafiikkanäyttely, jota on järjestetty vuodesta 1975 alkaen.

Aiemmista kerroista poiketen estradi on tällä kertaa ensisijaisesti taideopiskelijoiden. Tapahtumaan on kutsuttu taideopiskelijoita ja heidän professoreitaan kolmesta maanosasta.

Helsingin, Tokion, Oslon ja Kanadan Edmontin taideyliopistojen edustajat ovat tuoneet Jyväskylään omat projektinsa itselleen tärkeistä teemoista.

Teemat ovat tiukasti kiinni ajassa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa. Näitä teemoja ovat muun muassa epävarmuus tulevaisuudesta, ilmastonmuutos, lääketieteen ja teknologian vaikutus kehonmielikuviimme sekä yhä laajenevan kuvatulvan vaikutus meihin.

 

Samalla näyttelyn taiteilijat myös käsittelevät grafiikkaa taiteenmuotona sekä sen asemaa nykytaiteen kentällä.

Näyttelyssä näkyy vahvasti grafiikan käsitteen laajeneminen sekä digitaalisuuden vaikutus. Metodeja ja välineitä yhdistellään vapaasti, ja perinteet ja uudet tekniikat yhdistyvät joko saumattomasti tai vähintäänkin liitoskohtatietoisesti.

Kysymys siitä, mitä nykytaidegrafiikka oikein on, pakenee kaiken kattavia määritelmiä. Kuten Taideyliopiston Kuvataideakatemian grafiikan osaston professori Annu Vertanen toteaa laitoksen esitteessä, grafiikka on muun nykytaiteen tavoin keskellä rihmastoa, joka kytkee eri teemoja toisiinsa eri tasoissa ja merkityksissä, solmuna taiteen verkostossa.

Graphica Creativa 2019 Kuvataideakatemia, Jyväskylän taidemuseo. Kuva: .
Graphica Creativa 2019 Kuvataideakatemia, Jyväskylän taidemuseo.

Painetun taiteen historia on sidoksissa tiedonvälityksen historiaan.

Tokiolaisten näyttelyosiossa huomioidaan, että grafiikka on jo kauan toiminut välineenä, jonka avulla voi saada huomiota. Grafiikan avulla on levitetty ajatuksia, vaikutettu, osallistuttu julkiseen keskusteluun ja toimittu politiikan areenoilla. Taiteilijoiden tekemää grafiikkaa on levinnyt yhteiskunnassa julisteina ja flyereinä laajalle.

Tokiolaisopiskelijat tuntevat tämän taustan ja hyödyntävät sitä töissään. Wang Muyin puupiirrosvedoksista ja sanomalehtipaperista koostuva Informaatio-installaatio vaikuttaa vellovalla paljoudellaan ja Saki Miyashitan Hölynpöly. Kuva filosofiasta puolestaan laajamittaisella säntillisyydellään. Kumpikin teoksista myös hyödyntää tilaa kiinnostavalla tavalla ja viittaa sisällöllään laajalle.

 

Miyashitan luoma kuva filosofiasta – ja taiteestakin – on ironinen, mutta grafiikan kentällä käydään tällä hetkellä myös vakavampaa keskustelua taiteenalan filosofiasta. Miten määritellä painetun taiteen olemusta, kun perinteinen painolaatta-vedos-editio-ajattelu ei tehtävään enää riitä?

Kiinnostavan lisän keskusteluun tuo toissa vuonna ilmestynyt, Päivikki Kallion toimittama teos Siirtämisen ja välittymisen taide. Teoksessa grafiikkaan usein yhdistetty kysymys välineistä, käsityöläisyydestä ja taidosta asetetaan ajattelun ja teoreettisen tarkastelun kohteeksi ja lähtökohdaksi. Painetun taiteen ajatuksellinen voima kumpuaa juuri tekemisen prosesseista.

Grafiikalle tyypillisen kokeilun kautta etenemisen tuntu välittyy kiinnostavasti kokonaisuudesta.

Näitä tekemisen prosesseja tutkivat yhteisteoksessaan Kuvitellut maisemat Ari Pelkonen, Tatu Tuominen, Laura Vainikka ja Annu Vertanen.

Teoskokonaisuus koostuu vedoksista, koevedoksista ja painolaatoista sekä muusta graafisen kuvan tekoon liittyvästä materiaalista. Grafiikalle tyypillisen kokeilun kautta etenemisen tuntu välittyy kiinnostavasti kokonaisuudesta.

Grafiikka on myös pitkälti materiaalilähtöistä kuvantekemistä. Kuvataideakatemian opiskelijoiden teoksista välittyy erityisen vahva suhde käytettyihin materiaaleihin. Emma Peuran ja Maria Eriksonin teoksissa käsintehty paperi ovat vahvassa roolissa. Eriksonin teoksessa Landless bodies puurakenteisiin ripustetut ohuet arkit välittävät teosnimen mukaisesti ihonomaista, nahkamaista tuntua.

Graphica Creativa 2019 Kuvataideakatemia, Jyväskylän taidemuseo. Kuva: -
Graphica Creativa 2019 Kuvataideakatemia, Jyväskylän taidemuseo.

Ihon alla liikutaan myös kanadalaisten taiteilijoiden teoksissa, joissa tutkitaan kehon ja teknologian rajapintojen tulevaisuutta.

Dyscorpia-osion visuaalisesti lumoavinta antia ovat Holly de Moissacin kohopainoa, monotypiaa ja paperileikkausta yhdistävät monikerroksiset keho- ja ruumiinosateokset sekä Sean Caulfieldin ja Marilene Oliverin useita tekniikoita yhdistävät Evolving Anatomies II -sarjan teokset.

Näyttelykokonaisuus näyttää taidegrafiikan moniulotteisena taiteenalana, joka mahduttaa sisäänsä useita tekniikoita ja materiaaleja, esittämistapoja ja ilmiöitä. Traditiotietoisuus yhdistyy nykyaikaisuuteen, kaunis rumaan ja yksityinen yleiseen.