Kulttuuri

Näyttelyarvio: Kukkiva pronssi ja muita mysteerejä

Heta Laitakari: Mysterious. Galleria Kone, Hämeenlinnan Verkatehdas, 28.1. saakka.
Heta Laitakari: Kuun tarinoita I Kuva: Muu
Heta Laitakari: Kuun tarinoita I

Kuluvan kuun loppupuolelle saakka paikallisella taideyleisöllä on tilaisuus tutustua tamperelaistaiteilija Heta Laitakarin (s. 1975) teoksiin. Ympäristötaiteen linjalta valmistuneen Laitakarin näyttely koostuu sekatekniikkateoksista, joissa pronssin rinnalla nähdään usein luonnonmateriaalia.

Vastikään päättyneessä Helsingin Taidehallin näyttelyssä Satavuotias versoo – Tampereen Taiteilijaseuran juhlanäyttely esittäytynyt Laitakari on kiinnostunut ihmisen luontosuhteesta. Hämeenlinnassa nähtävä kokonaisuus on saanut inspiraationsa kesäöisestä fantasiasta ja luonnon ihmeistä.

 

Mysterious täyttää näyttelytilan teoksilla, joissa toistuvat siemenet ja muut kasvinosat. Taiteilijan taustaan liittyvä ympäristötaide kehittyi muiden 1960- ja 1970-lukujen kriittisten kuvataidesuuntausten rinnalla.

Tuolloin teosten paikkasidonnaisuus nähtiin vastavoimana kapitalistiselle taidemaailmalle, paikkasidonnaisten teosten ottaessa pesäeroa perinteisiin taideobjekteihin liittyvään kaupankäyntiin. Prosessiluonteisiin teoksiin liittyi usein vaikeasti kaupattava hetkellisyys tai katoavaisuus.

Yhtä lailla Laitakarin veistosinstallaatioiden pronssiosien rinnalta ovat löytäneet paikkansa orgaaniset materiaalit, kuten multa ja elävät kasvit. Avaruuden alkuversot -sarjan kookkaassa teoksessa pronssista valetut luontoelementit imitoivat vapaan rönsyilevässä muotokielessään varsinaisia orgaanisia osia, häivyttäen niiden rajoja ja eroja.

Sen vastakohdaksi asettuvaa symmetriaa löytyy muun muassa Kuun tarinoita ja Vaeltaja– teossarjojen pyöreistä taustalevyistä. Toisista teoksista, kuten puuta, tussipiirrosta ja muovia yhdistelevistä Kuun kukat -sarjan veistosinstallaatioista kävijä löytää kasvun mahdollistajan, valon.

 

Laitakarin teosten vastakohtaparit, kuten eloton ja orgaaninen sekä symmetrinen ja epäsymmetrinen, tuovat esiin samanaikaisesti ihmisen läsnäolon ja luontoon itseensä lukeutuvan monimuotoisuuden.

Veistosinstallaatioillaan Laitakari kiinnittää huomiomme luonnon kiertokulun ja kasvun vaiheisiin: ympäristömme tärkeisiin, mutta helposti unohtuviin yksityiskohtiin. Mysterious väistää tilasta toiseen siirrettävillä kompakteilla teoksillaan ympäristötaiteen paikkasidonnaisuuden, mutta osallistuu ympäristökeskusteluun omista näkökulmistaan.

Luonnon tarkastelu ja sen kohtaaminen taideteosten kautta saattaa muuttaa ympäristösuhdettamme ja herättää pohtimaan ajankohtaisia ympäristökysymyksiä. Nostamalla kasvun pienet ihmeet ja edellytykset konkreettisesti teostensa keskiöön Mysterious onnistuu tuomaan esiin sekä uuden aikakauden yleisiä että henkilökohtaisempia ympäristöarvoja.

Päivän lehti

29.1.2020