Sampsa Sarparanta: Soihtu, öljy levylle, 2019. Kuva: -
Sampsa Sarparanta: Soihtu, öljy levylle, 2019. Kuva: -
Kulttuuri

Näyttelyarvio: Sarparanta esittää tiukkoja kysymyksiä tulevaisuudesta

Sampsa Sarparanta: Ruusuinen tulevaisuus

Galleria Kone, Hämeenlinnan Verkatehdas 26.3. saakka.

Maaliskuun loppupuolelle asti paikallista näyttelykevättä täydentää perniöläistaiteilija Sampsa Sarparannan (s.1973) maalauksia esittelevä Ruusuinen tulevaisuus. Kokonaisuus koostuu kuluvan vuoden aikana valmistuneista teoksista, joiden Sarparanta kuvailee syntyneen purkauksenomaisesti.

Taiteilija kertoo tuoneensa mukaan maalauksiinsa muuttuvan ilmaston aiheuttaman huolen lisäksi myös ruusun edustaman toisenlaisen tulevaisuuden mahdollisuuden.

Sarparanta tunnetaan myös punk-yhtye No Shamen laulajana ja yhtenä presidentti Sauli Niinistön muotokuvan toteuttaneista taiteilijoista. Hänen teoksiaan löytyy muun muassa Valtion taidemuseo Kiasman, Salon taidemuseon ja Taidekeskus Salmelan kokoelmista.

Ruusuinen tulevaisuus pitää sisällään pääosin esittäviä öljyvärimaalauksia, joissa toistuu vakavailmeisen nuoren pojan lisäksi eri tavoin kuvattu ruusu. Toistuvien aiheiden lisäksi myös toteutus muodostaa yhtenäisen linjan: esittävien elementtien maalauksellinen realismi yhdistyy kankaalla ekspressiivisellä maalausjäljellä toteutettuihin abstraktioihin.

Notkeat ja ilmaisuvoimaiset siveltimenvedot asettuvat luontevaan vuorovaikutukseen viime vuosisadan alkupuolella kehittyneen ekspressionismin periaatteiden kanssa. Sarparannan hallittu kokonaisuus osoittaa, että alkuperäisten ekspressionistien korostamat yksilön tunnekokemukset ovat säilyneet vahvasti yhtä lailla nykymaalauksen kentällä vaikuttavan uusekspressionismin piirissä.

Monet uusekspressionistit keskittyvät edeltäjiensä tavoin kuvaamaan konfliktitilanteita tai nostamaan näkyville vaiettuja asioita, kuten yhteiskuntien varjopuolia, sotia tai sairauksia.

Sarparannan maalausten poika pipoineen ja merkkihuppareineen ankkuroi teokset tehokkaasti nykypäivään ja tekee kuvaamastaan yksilöstä tutun ja yleisen – kenties jonkun, jonka ohitti matkalla näyttelyyn.

Tuijottava poika ei kuitenkaan jää ainoastaan katseen kohteeksi. Sen sijaan teokset ottavat pojan katseen kautta katsojansa osaksi maalauksen maailmaa. Tätä kokemuksellisuutta ja hetkellisyyttä korostavat erilaiset tehokeinot Pimeän pelko -maalauksen sivuun heilahtaneesta rajauksesta keskeissommitelman ja valaistuksen dramaattiseen yhdistelmään valonlähdettä pitelevää poikaa kuvaavassa Soihdussa.

Paikoin maalausten tulevaisuutta koskevat pelot ja dystooppiset näkymät löytyvät vertauskuvallisemmalta tasolta. Oman symbolistisen lisänsä näyttelyyn tuo nimikkomaalaus Ruusuinen tulevaisuus, jossa kuvattu nainen assosioituu Nick Caven ja Kylie Minoguen tutuksi tekemän balladin Where the Wild Roses Grow karmaiseviin tapahtumiin.