Kulttuuri

Näyttelyarvio: Tampereen taidemuseossa lintuja ja luonnonvoimia

Ferdinand von Wright: Huuhkaja iskee jäniksen, öljy kankaalle, 1860. Kuva: -
Ferdinand von Wright: Huuhkaja iskee jäniksen, öljy kankaalle, 1860. Kuva: -

Tampereen taidemuseo: Veljekset von Wright. Jussi Mäntynen. Taru Mäntynen.

19.5. asti.

Tampereen taidemuseon kevään päänäyttely on von Wrightin kolmen taiteilijaveljeksen – Magnuksen, Wilhelmin ja Ferninandin – tuotantoa esittelevä, Kansallisgallerian tuottama kokonaisuus. Näyttely on rakennettu veljeksille keskeisten teemojen varaan.

Näyttelysaleissa nähdään mm. kartanomaisemia, tieteellisiä kuvituksia, asetelmia, talviaiheita ja metsämaisemia sekä veljesten kohdalla aiheista tunnetuimpia eli lintuaiheita.

Kolmesta taiteilijaveljeksestä puhutaan usein kuin yhdestä henkilöstä. Näyttelyä kiertäessä katsojalle käy kuitenkin selväksi, että kaikilla veljeksillä on omat painopisteensä ja kiinnostuksen kohteensa.

Veljeksistä vanhin, Magnus (1805-1868) tunnetaan Suomen ornitologian uranuurtajana. Hän toimi myös Helsingin eläinmuseon lintukonservaattorina. Wilhelm (1810-1887) oli kiinnostuneempi kaloista, nilviäisistä ja äyriäisistä. Hän työskenteli

Ruotsin kuninkaallisen tiedeakatemian piirtäjänä tehden käsiväritettyjä litografioita eli kivipiirroksia kaloista, perhosista ja kasveista.

Näitä Wilhelmin ja myös Magnuksen tekemiä litografioita nähdään osana näyttelyä ja niiden yksityiskohtaisuus ja tarkkuus pysäyttää ja lumoaa. Niillä on myös merkityksensä suomalaisen taidegrafiikan historiassa. Kuten Erkki Anttonen

artikkelissaan teoksessa Veljekset von Wright (2017) toteaa, suomalaisen litografian historian voidaan katsoa alkaneen siitä, kun Magnus von Wright vuonna 1827 kokeili litografiaa ensimmäisen kerran Tukholmassa.

Veljeksistä nuorinta, Ferninandia (1822-1906), pidetään taiteellisesti lahjakkaimpana. Ferninand oli erityisen kiinnostunut maisemamaalauksesta, mutta häneltä tilattiin jatkuvasti lintuaiheisia teoksia.

Ferninandin taiteellinen ura jatkui veljeksistä pisimpään ja pitkälti tilaustöiden ansiosta hän onnistui elättämään itsensä taiteilijana. Hänen maisemamaalaustensa huippukausi ajoittuu 1850-luvulle ja lintumaalausten 1860- ja 70-luvuille.

Tunnetuimman maalauksensa, suomalaisen kuvataiteen historiassa ikonisen aseman saavuttaneen teoksen Taistelevat metsot hän maalasi vasta uransa loppupuolella vuonna 1886. Ferninand oli saanut halvauskohtauksen pari vuotta aiemmin ja maalasi tämänkin teoksen sängystään käsin.

Ferninand asui 1850-luvulta alkaen veljesten synnyinseudulla Haminalahdessa Kuopion lähellä. Hän eli hyvin eristäytynyttä elämää ja tunsi olevansa irrallaan myös aikansa taidemaailmasta.

1800-luvun loppupuolella Suomen taiteessa ranskalainen naturalismi oli uusin ja kiinnostavin suuntaus, ja suuntauksen edustajat ja valveutunut taideyleisö pitivätkin Ferninandin huolellisen siloteltuja maalauksia vanhanaikaisina.

Silti häntä arvostettiin pitkän uran tehneenä vanhana taiteilijana ja esimerkiksi Taistelevat metsot sai suuren suosion Taideyhdistyksen näyttelyssä Helsingissä 1886 ja se ostettiin yhdistyksen kokoelmiin 2500 markalla- ajan hintatasossa suurella

summalla.

Tieteellinen ja analyyttinen suhtautuminen luontoon ja eläimiin vaihtuu taidemuseon alemmissa kerroksissa tyylitellympään ja myyttisempään lähestymistapaan. Jussi Mäntysen (1886-1978) eläinveistoksissa lähestymistapa vaihtelee realismista tyyliteltyyn syntetismiin.

Museon alimman kerroksen puolestaan täyttää Taru Mäntysen (s. 1944) mytologinen, antiikista ja Kalevalan taruista ammentava maailma. Hänen veistoksissaan ihmishahmot sulautuvat eläimiin ja jumaluuksiin. Näyttelyn melko surrealististakin tunnelmaa tukee hienosti hämärä yleisvalaistus ja varjoja nostattavat kohdevalot.