Kulttuuri Hämeenlinna

Niklas Friman ja Markus Sipronen näyttävät, että urheilu ja kulttuuri eivät sulje toisiaan pois

Jääkiekkoilijat eivät lue kirjoja, eikä samassa kädessä voi pysyä maila ja kitara? Harhaluuloja, todistavat hämeenlinnalaisurheilijat.

Suomen jääkiekkomaajoukkueen maalivahti Kevin Lankinen nousi julkisuudessa esiin paitsi loistavien suoritustensa myös lukuharrastuksensa myötä. Kun Lankinen mainitsi lukevansa parhaillaan yhdysvaltalaiskirjailija Hanya Yanagiharan Pieni elämä -romaania, nousi se kirjastojen varatuimpien teosten joukkoon.

Mutta Lankinen ei suinkaan ole Suomen ainoa urheilija, jota kiinnostaa myös kulttuuri. Heitä löytyy Hämeenlinnastakin, ainakin kaksi.

“Tietokirjat haastavat omaa ajattelua”

“Nuorempana minulla ei riittänyt kärsivällisyys lukemiseen, mutta vanhemmiten kirjat ovat alkaneet koko ajan kiinnostaa enemmän.

Lukemisesta on oppinut nauttimaan, ja sen myötä elokuvien ja tv-sarjojen katselu on jäänyt vähemmälle. Kuuntelen myös paljon äänikirjoja, jotka ovat käytännöllisiä, koska joukkueen kanssa tulee matkustettua niin paljon.

Se on ehkä vähän harhaluulo, että kiekkoilijat eivät lukisi. Yleisesti ottaen kirjoja ja äänikirjoja on alkanut näkyä joukkueen bussissa yhä enemmän.

Luen etenkin tietokirjallisuutta ja elämäkertoja. Pidän siitä, että niillä voi haastaa omaa maailmankuvaansa, ja ne antavat ajattelemisen aihetta.

Kuluneen kevään aikana luin Yuval Noah Hararin kolme teosta Sapiens: Ihmisen lyhyt historia, Homo Deus: Huomisen lyhyt historia ja 21 oppituntia maailman tilasta. Ne ovat olleet nyt kielen päällä. Ne olivat juuri sellaisia teoksia, jotka saivat ajattelemaan.”

Niklas Friman, jääkiekko, HPK

 

Lue myös: Huippufutari ehtii lukea oikeustieteen tenttikirjoja ja kaunokirjallisuutta viikon ainoana lepopäivänä – Katso Huuhkajien Rasmus Schüllerin lukuvinkit

 

Kopissa Nylon Beatia, siviilissä herkistelyä

“Kuuntelen todella paljon musiikkia. Viime kesänä aloin opetella myös kitaran soittoa. Sitä teen aina kun ehdin. Lisäksi tykkään laulaa.

Musiikkimakuuni ja soittoharrastukseeni on vaikuttanut varmasti paljon isoveljeni, joka on kuunnellut aina musiikkia ja tekee sitä nykyään myös itse. Myös serkkuni on soittanut pitkään kitaraa ja rumpuja. Hän on vielä hieman parempi kuin minä, mutta perästä tullaan.

Pääasiassa soitan ja laulan itsekseni kotona. Kuulemassa ovat lähinnä naapurit. Tosin täytynee alkaa maksaa heille jotain siitä, että ovat kestäneet kuunnella minua näinkin pitkään.

Välillä kuvailen soitto- ja laulupätkiä myös sosiaaliseen mediaan. Olen jakanut niitä Snapchatissä, mutta ehkä tulevaisuudessa uskallan laittaa niitä muuallekin kuten Instagramiin.

Soittelen paljon sellaisia herkistelybiisejä, joita tykkään myös itse kuunnella. Tykkään klassikoista kuten Tracy Chapmanin Fast Carista. Uudemmista pidän paljon Ed Sheeranin ja Ronan Keating biiseistä.

Musiikki helpottaa peleihin keskittymistä. Voi laittaa vain kuulokkeet korville ja silmiä vähän kiinni.

Ja onhan meillä joukkueen kanssa myös koppimusaa. Siitä voi tosin olla montaa mieltä, kun Nylon Beatin Naparengas lähtee soimaan.”

Markus Sipronen, salibandy, Steelers.