Kulttuuri

Nuortenkirja-arvio: Eräänä päivänä sanat katoavat

Heidi Silvan: Puhu, Nelli, puhu. Myllylahti 2020. 187 s.

Eräänä tavallisena päivänä, kesken koulutunnin, Nelliltä katoavat sanat. Hän vain jäätyy, eikä puhetta tule. Välitunnilla ja kotona ongelma korjaantuu, mutta äkkiä puhumattomuuskohtauksista tulee jokapäiväinen seuralainen.

Heidi Silvanin romaani Puhu, Nelli, puhu kuvaa ahdistuneisuudesta johtuvaa puhumattomuutta ja sivuaa myös ilmiötä nimeltä mutismi. Teos on perinteinen ongelmakeskeinen nuortenkirja, joka toimii lajissaan hienosti.

Minäkertoja Nellin pään täyttää puhe sitä kovempana mitä pidempään mykistyminen häntä vaivaa. Minäkertojuus onkin juuri tässä erittäin toimiva kerrontaratkaisu.

 

Nellillä on moni asia hyvin: perhe on mukava, hänellä on kaksi parasta ystävää ja hän pärjää koulussa ja on erityisen kiinnostunut kieliopista. Kielen kiehtovat mysteerit ovat hieno mauste ilmaisua pohtivaan kerrontaan.

Romaani keskittyy ratkomaan Nellin ongelmaa, johon liittyy korosteista itsetarkkailua ja huonot välit koulun uuden oppilaan Fioonan kanssa. Kun mykistymisen syitä etsitään, Nelli oppii itsestään ja reaktioistaan paljon.

Mikään sairauskertomus romaani ei ole, vaan jäntevästi etenevä, huumorilla ladattu paketti, josta ei puutu romantiikkaakaan. Silvan kirjoittaa napakkaa ja herkkää tekstiä, ja tarina suorastaan imaisee mukaansa.

Teoksen nimi saa sisällön kuulostamaan vakavammalta kuin se onkaan, suotta. Onneksi nimen takaa paljastuu hieno, erilaisuuden kokemuksia taidokkaasti pohtiva lukuhelmi.

Päivän lehti

19.10.2020

Fingerpori

comic