fbpx
Kulttuuri

Nuortenkirja-arvio: Leprankukka taannuttaa talossa ja puutarhassa

Roope Lipasti & Anton Lipasti: Leprankukka. WSOY 2020. 164 s.

Kun kirjan alaotsikkona on “Oskari Onniston käsittämättömät vastoinkäymiset”, tyylilaji on sillä selvä. Runsas otanta kaikenlaisia sattumuksia huumorilla höystettyinä.

Oskarin kohdalla vastoinkäymisten kirjo alkaa siitä, että mökkimatkalla on autossa kuuma, ja toisessa ääripäässä päätyy hirmuisen vaarallisen kukan eliminoimiseen.

Kirjailija Roope Lipastin ja kuvittaja Anton Lipastin, isän ja pojan, toinen yhteinen Oskari-teos Leprankukka tuottaa saumatonta sanan ja kuvan yhteistyötä.

Nuorten koulun vaarallinen rehtori on kirmannut vapauteen, ja vaarallinen leprankukka alkaa levitä holtittomasti. Vaikutukset ovat tyrmistyttävät: aikuisten maailmankuva taantuu huimaa vauhtia, ja perheissä syödään kotletteja ja mennään yhdeksältä nukkumaan. Kännykkäverkkokin katoaa.

Lipastit luovat tavallisten sattumusten ja fantasia-ainesten synteesin, joka tuottaa hulvatonta koheltamista. Tapahtumat linkittyvät Oskarin piirtämään Lepramies-sarjakuvaan, joka elää omaa elämäänsä muun tarinan imussa.

Teoksen hahmogalleria on hauska ja eläväinen. Oskari on melkoinen melodramaatikko ja paras ystävä Antti rauhallinen viilipytty. Muusta kaveripiiristä nousee esiin tehokas ja fiksu Venla.

Pöhelö seikkailu riittäisi yksinäänkin, mutta Lipastit ryydittävät sitä vielä yleisellä aikuisten omituisuudella, mummojen viisaudella ja kulutuskulttuurille irvailemisella. Kokonaisuus on villi ja hauska.

Menot