Kulttuuri

Nuortenkirja-arvio: Magdalena Hai operoi kauhun skaalalla hautausmailta huumoriin

Magdalena Hai: Kuolleiden kirja. Karisto 2020. 198 s.

Nuorten kauhutarinat ovat saaneet viime aikoina ilahduttavaa nostetta. Kirjailijanimi Magdalena Hain edellinen kokoelma Haiseva käsi (2016) oli varsinainen herkku. Nyt se saa jatkoa kokoelmasta Kuolleiden kirja – paluu Uhriniituntakaiseen.

Novellimuoto sopii hienosti kauhuun, sillä lyhyessä muodossa tunnelmilla pääsee leikittelemään tehokkaasti ja esittelemään laajaa kauhugalleriaa ja erilaisia näkökulmia.

Molempien kokoelmien tarinat sitoo yhteen eriskummallinen Uhriniituntakaisen kylä. Hai kirjoittaa jatko-osassakin ilakoivasti, sujuvasti ja hätkähdyttävästi paikkakunnasta, jossa aikuiset kasvavat peittelemään outouksia, ja tosiasiat päätyvät kulkemaan lasten keskinäisenä perimätietona.

Nyt itse Uhriniituntakaisen kylää tosin kuvaillaan vähemmän, mikä on harmi.

 

Uudessa kokoelmassa on pitkien novellien ohella useita pieniä, välipalanomaisia tekstejä, joista osa jää puolikkaiksi ideoiksi.

Söpöysyliannostus Kawaiin kaltaisista paloista olisi voinut kasvaa kiinnostavia pidempiä novelleja, joissa ideaa ei tarvitsisi selittää auki. Lyhyistä paloista Äitini vihasi voikukkia puolestaan saa miettimään, kuinka kauas lajityypin rajasta voi ajelehtia, jotta voidaan vielä puhua kauhusta.

Suurin osa novelleista on kuitenkin nautinnollisia, piristäviä lukukokemuksia. Hai leikittelee niin kansanperinteellä, Grimmin saduilla, pelimaailmoilla kuin Buffy, vampyyrintappaja -tyyppisellä modernilla kauhulla.

Kokoelman kiinnostavimmat novellit käyttävät polttoaineenaan satumaailmoja ja perinteistä hautausmaakauhua ja tuovat niihin jotain uutta. Ragemutsissa tarina ei lopu kuolemaan vaan alkaa siitä: kiusaajapoika kärsii ikuiselta tuntuvaa rangaistusta tekosistaan.

Kirjan helmiä ovat muiden muassa myös Musta tonttu, Päätön hirvimies, hulvaton Hemmetin nimeen, Ruu! ja hurmaava, synkkä rakkaustarina Korppikesä.

 

Uhriniituntakais-tarinoiden sitkein sitova voima on huikea opettajahahmo Rukoilija-Sirkka, joka ilmestyy sinne, missä pimeys pahiten riehuu. Hänestä voisi lukea kokonaisen oman kokoelman.

Ylipäätään Hai kirjoittaa kiinnostavia, vahvoja naishahmoja. Hyviä, pahoja ja siltä väliltä.

Hai on mestarillinen tunnelmankutoja ja kotonaan pimeässä.

Menot